Defenssit eli minän puolustuskeinot ovat psyykkisiä mekanismeja, jotka tiedostamattomasti vääristävät tietoisuuden sisältöä samalla kun ne vähentävät ahdistusta. Defenssin taustalla on ihmisen taipumus välttää negatiivisia epämiellyttäviä tunteita, pelkoa, ahdistusta, sisäisen kuoleman tunnetta, hallitsemattoman voimakkailta tuntuvia tunnekokemuksia tai itsetunnon alentumista. Defenssi on tavallaan itsepetosta, eli se aiheuttaa itselle vääristyneen kuvan todellisuudesta, vääristymisen palkkio on miellyttävämpänä koettu tunnetila. Defenssien etuna on tietoisuuden sisällön vääristymistä huolimatta se, että "tavallaan hallitsemme" tunteitamme paremmin, ja meillä on vahva suojapuskuri tunteiden heilahtelua vastaan. Tämä antaa meille mahdollisuuden toimia vapaammin sosiaalisessa ympäristössä. Meillä kaikilla on defenssejä, ja jos defenssimme toimivat huonosti, emme pärjää normaalissa kanssakäymisessä, olisimme liian haavoittuvia ja tunteemme heilahtelisivat liikaa.

Nimi minän puolustuskeino tai defenssi tulee Freudin teoriasta, jossa puolustuskeinon tehtävänä oli estää tiedostamattoman aggressiivisen tai seksuaalisen vietti-impulssin tunkeutuminen tietoisuuteen, egoon, joka puolestaan laukaisisi pelon kontrollin menettämisestä, muiden ihmisten tuomitsevasta reaktioista tai omantunnon, superegon tuomiosta. Erilaisia minän puolustuskeinoja on lukuisia, joista seuraavassa on lueteltu tärkeimmät.

Primitiiviset minän puolustuskeinot:
kieltäminen
lohkominen eli splitting
projektio
introjektio, sisäistäminen,primitiivinen samaistuminen ja samaistuminen hyökkääjään
omnipotentti (kaikkivoipa) kontrolli

Projektiivinen identifikaatio

Kehittyneempiä

siirtäminen

Taantuminen (regressio)

Tietoinen mielestä pois painaminen - supressio

torjunta

(seuraavat perustuvat torjuntaan)

reaktionmuodostus
eristäminen ja älyllistäminen
järkeistäminen
tyhjäksi tekeminen

Kieltämisen ja torjunnan ero