Tiivistelmä psykologiaan perehtyneille

Tietoista ajattelua tarkastellaan ihmisen kehityshistoriassa syntyneenä uutena suhteellisen itsenäisenä systeeminä joka liittyy mm. kielen kehitykseen. Tietoisen ajattelun sisältö ja tietoisen ajattelun kautta tapahtuva ympäristön havaitseminen ovat aina tietoisia. Tietoiselle ajattelulle on tyypillistä myös minätietoisuus, eli ihminen objektivoi ulkoisen maailman ja on tietoinen itsestään siitä erillisenä subjektina. Unen aikainen tiedottomuus ja dissosiatiivinen tiedostamattomuus nähdään omina erityisinä tiloina joita ei tarkastella laajemmin. Tietoiseen ajatteluun vaikuttavat kuitenkin tiedostamattomat tekijät siten, että ne valikoivat mitä tehtävää ”aufgabe” tietoinen ajattelu kulloinkin alkaa suorittamaan. Tiedostottomat dynaamiset tekijät eivät aiheuta virheitä loogisessa ajattelussa eivätkä ne vääristä tietorakennelmia, mutta ne valikoivat sen kysymyksen, mitä loogisella ajattelulla aletaan selvittää. Tietoisen ajattelun rinnalla ihmisellä säilyy eläimelle tyypillinen psyykkinen toiminnan taso. Tällä ei tahdonalaisella impulsiivisella tasolla eläimen käyttäytyminen muotoutuu toisiaan ketjuna seuraavien skeemojen sarjana. Toimintojen valikoituminen tapahtuu suoraan tarpeiden ja tunteiden pohjalta. Myös ihmisellä tämä taso toimii rinnakkain tietoisen ajattelun kanssa. Vaikka teemme koko ajan valintoja tietoisen ajattelun kautta, impulsiivinen taso on mukana toimintamme motivationaalisessa säätelyssä ja tunteitten ohjaavassa vaikutuksessa. Homaa myös taide-tieto-jaottelu. Impulsiivisella tasolla on havainto ja tietoisuuden valokeilatietoisuutta. Skeemat poimivat tarpeellista informaatiota ympäristöstä ja tämä tieto on tietoisuuden valokeilassa.

Nykynäkemyksen mukaan yksinkertaisenkin toiminnan suorittaminen vaatii keskushermostoltamme valtavaa määrää erilaisten prosessien suorittamista. On mahdotonta, että voisimme olla niistä kaikista tietoisia. On lukuisia mikrotason prosesseja ja sisäistyneitä ja lyhentyneitä toimintoja, joita ei voi tietoisesti havaita. On myös epätodennäköistä, että pystyisimme purkamaan osiin kokemamme taiteellisen elämyksen. Periaatteena voi vain olla, että pystymme ottamaan osan psyykkisestä toiminnastamme tietoisen ajattelun tarkastelun kohteeksi. Tunne-elämämme selviteltäessä ongelmaksi nousee dynaaminen tiedostamaton, joka estää ahdistusta tai masennusta herättävien psyykkisten sisältöjen tahdonalaisen tarkastelun. Tietoisen ajattelun taso vaikuttaa omalla tavallaan varhaisemman impulsiivisen tason toimintaan ja tunteiden ja tarpeiden heräämiseen impulsiivisella tasolla. Tietoisen tason ja impulsiivisen tason suhteellisesta itsenäisyydestä ja erilaisuudesta johtuen syntyy ihmisen tunnetoiminnassa joukko ilmiöitä, joita perinteisesti on käsitelty mm. psykoanalyyttisessä teoriassa.

Kognitiiviseen psykoterapiaan perehtyneille voi mainita, että tässä esityksessä skeemoille annetaan vielä perustavanlaatuisempi merkitys kuin kognitiivisen terapian suuntauksissa. Provosoivasti voi kognitiiviselta terapeutilta kysyä, miksi keskityt kognitioihin, kun hoidat emootioita?