SISÄISTYNEET JA AUTOMATISOITUNEET TOIMINNAT JA TIETOISUUS - RAKENTEELLINEN TIEDOSTAMATON

Toistuessaan psyykkinen toiminta sisäistyy ja automatisoituu. Samalla se lyhenee ja häviää olennaisilta osin tietoisuuden sisällöstä. Lyhentyessään osa psyykkisestä prosessista katoaa havainnointimme ulottumattomiin, mutta pieni osa säilyy aina. Lukemaan opettelevalla lapsella katseen tarkan näön piste kiinnittyy jokaiseen kirjaimeen erikseen, mutta kokeneella lukijalla katse kohdistuu kahteen, kolmeen kiintopisteeseen riviä kohti. Tietoisuutemme ulkopuolella kuitenkin tekstiä käsitellään, sillä kokenut oikolukija ja ehkä snäkin huomaat yksittäiset kirjoitusvirheet. Tämä on tyypillistä toimintojen sisäistymiselle, mitä paremmin toiminta on sisäistynyt, sitä vähemmän katseen tarvitsee kiinnittyä tekemisen ulkoiseen kohteeseen. Lopulta katseen tarvitsee kohdistua ja ulkomaailmasta poimia vain tunnistamisen kannalta kriittiset piirteet.

Meillä on sanonta, jonka mukaan hyvin toistamalla opittu asia voidaan tehdä vaikka silmät ummessa. Tämä kuvaa sitä, että saman toiminnon toistuessa yhä uudelleen ja ympäristön pysyessä samanlaisena emme tarvitse enää kuin minimaalisen määrän informaatiota ympäristöstä.

Liikennesuunnittelussa ongelmana on se, että autoilijan tulisi kohdistaa katseensa kriittisiin pisteisiin eli kriittisiin liikennemerkkeihin. Liikennemerkeistähän havaitaan vain noin puolet. Tähän pyritään siten, että tärkeät ja välttämättömimmät liikennemerkit eroavat muodoltaan ja väriltään vähemmän tärkeistä. Ongelmana on kuitenkin tilanteet, jossa tuttuja liikennejärjestelyjä muutetaan, jolloin päivittäin reittiä ajavia autoilijoita, on vaikea saada havainnoimaan uusittuja liikennemerkkejä.

Autolla ajaminen voi valottaa myös sitä, miten tietoinen ajattelu voi olla irrallaan meneillään olevasta totunnaisesti toistuvasta toiminnasta. Autolla ajaessamme tietoinen ajattelumme tavallisesti liikkuu aivan muissa kysymyksissä, kuin liikenteessä. Kuitenkaan tämä ei haittaa ajamista. Hands-free laitteella varustettuun käsipuhelimeen puhumisenkaan ei ole osoitettu lisäävän onnettomuusriskiä. Tietoisuuden valokeilan sisältö muodostuu tällaisessa tilanteessa kahdesta eri lähteestä: Toisaalta ajatustemme sisällöistä eli ajatustemme logiikasta lähtien, ja toisaalta ajamiseen liittyvistä havainnoista. Totunnaiset ajamiseen liittyvät toiminnot ohjaavat silmiämme kohdistuman ympäristöön ja poimimaan ympäristöstä ajamiselle tärkeitä piirteitä. Tästä syntyy havaintotietoisuutta. Tietoisen ajattelun sisältö ei välttämättä liity tähän ajamiseen liittyvään havaintotietoisuuteen, mutta toisaalta se voi liittyä siihen.

Koska me tavallisesti melkein aina ajattelemme tietoisesti, niin on vaikea elämyksellisesti löytää tilannetta, jossa tietoisuutemme määräytyisi puhtaasti sisäistyneiden toimintojen ohjaamana. Lähimpänä tätä lienee nopeatempoiset urheilusuoritukset, joissa toiminnan nopeuden vuoksi ei ehdi samanaikaisesti ajattelemaan.

Toimintojen sisäistyminen ja lyhentyminen on samalla oppimista. Kun toiminnot sisäistyvät ja automatisoituvat niin niistä tulee toiminnan komponentteja, joita ei eivät enää varaa tietoisuuden sisältöä, vaan tietoisuuden sisältö voidaan varata uusien monimutkaisempien toimintojen suunnitteluun. Jos verrataan lasta ja aikuista, niin heidän kyvyissään olevat erot johtuvat pääasiassa siitä, että lapsi vasta toistaa toimintoja jotka asteittain sisäistyvät ja joiden pohjalta muodostuu uusia toimintoja jotka taas sisäistyvät ja lyhentyvät.