|
Dissosiaation periaate tulee esille mm. sellaisessa hypnoosissa, missä annetaan suggestio unohtaa hypnoosin aikana koetut tapahtumat ja suggestiot. Tällöin ihminen ei muista, eikä ole tietoinen hypnoosin aikana tapahtuneista asioista. Suomalaisille on ehkä tutumpi se muistinmenetys, joka tapahtuu runsaan alkoholin käytön seurauksena. Vaikka kyse on tällöinkin eräänlaisesta dissosiaatio-ilmiöstä, ei lääketieteellisissä luokitteluissa huumeiden tai alkoholin aiheuttamaa muistamattomuutta lueta varsinaisten dissosiaatio-oireiden luokkaan.
Dissosiaatio tulee kaikkein dramaattisimmin esiin sivupersoonahäiriössä, (Ennen määritelty Multiple Personality Disorder nykyisin Dissociative Identity Disorder eli dissosiaativinen identiteettihäiriö) jossa ihmisen persoona on jakaantunut kateen tai useampaan eri persoonallisuuteen, joista joku ajoittain ottaa ihmisen valtaansa. Eri persoonat voivat olla tietämättömiä toisistaan, tai joku persoonista voi olla tietoinen kaikista eri persoonista. Sivupersoona voi edustaa eri ikäistä ihmistä ja jopa eri sukupuolta olevaa ihmistä,tai jopa puolustavaa eläintä, kuten sutta, joka kommunikoi vain murahtelemalla. Koska isäntäpersoona ei aina ole tietoinen sivupersoona tai sivupersoonien olemassaolosta, hänen elämässään esiintyy ajallisia aukkoja ja ajan vääristymiä, joita hän isäntäpersoonana oppii peittelemään. Sivupersoonahäiriö, tai jakautunut persoonallisuus on nykyisin tuttu aihe viihteessä ja kirjallisuudessa. Tunnetuksi sivupersoonahäiriö tuli Flora Screiberin kirjan Sybil kautta. Sivupersoonahäiriön syynä on todennäköisemmin lapsuudessa kärsitty traumaattinen toistuva elämäntilanne, kuten insesti, lapsen jatkuva pahoinpitely tai kiduttaminen. Sivupersoonahäiriöstä kärsivälle on myös tyypillistä, että hän hänet voi helposti vaivuttaa syvään hypnoosiin. Lapsen joutuessa ylitse pääsemättömän vaikeaan traumaattiseen tilanteeseen mistä ei ole mahdollista fyysisesti paeta, lapsi voi turvautua "pakoon pään sisällä". Tämä pakenemismuoto on tyypillisesti lasten käyttämä erittäin tehokas puolustuskeino uhkaavaa fyysistä tai psyykkistä kipua vastaan tai ahdistavaa kivun odotusta vastaan. Dissosiaatioprosessien avulla ajatukset, tunteet, muistot ja havainnot traumaattisesta tapahtumasta voidaan psykologisesti erottaa pois, ja lapsi voi toimia niin kuin traumaattista kokemusta ei olisi tapahtunutkaan. Dissosiaatiota on kuvattu hyvin luovaksi selviytymistekniikaksi, koska se sallii yksilön kestävän "toivottomia" elämäntilanteita samalla säilyttäen joitain terveitä toiminnallisia alueita. Sivupersoonat edustavat ihmisen tunne-elämän eri puolia. Hyvin käyttäytyvät tai hyvin käyttäytyvä persoona huolehtii sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden kanssa antaen ulospäin ihmisestä normaalin vaikutelman. Tämä persoona ei välttämättä pysy ilmaisemaan voimakkaita vihantunteita, joita ilmaisee aggressiivinen vainoojapersoona, joka on käyttäen "samaistuminen hyökkääjään" puolustuskeino käyttäen sisäistänyt itseensä lapsuuden vihamielisen vanhemman piirteitä. Auttajapersoona taas voi toimia välittäjänä vainoojapersoonan ja hyvin käyttäytyvän persoonan välillä. Sivupersoona voi olla myös vammainen, esimerkiksi kuuro välttyäkseen kuulemasta lapsuuden traumaattisia kokemuksia. Sivupersoonahäiriötä kohtaan on esitetty usein epäilyjä. Etenkin tilanteessa, jossa sivupersoonahäiriöön vedotaan rikoksesta syytetyn puolustuksessa oikeusistuimessa. Myös Schreiberin Sybil terapiaselostuksen luotettavuutta on epäilty. On esitetty, että Sybil kehitti sivupersoonahahmot reaaliaikaisesti terapiaistuntojensa aikana. Tämä ei välttämättä ole niin kaukaa haettu selitys - Suomalainen Reima Kampman tutki hypnoosin avulla ihmisten sivupersoonia, ja sai säännönmukaisesti kertomuksia ihmisten kokemuksista edellisistä elämistä(R. Kampman: Et ole yksin - tutkimuksia ihmisen sivupersoonista Gummerus Jyväskylä 1974). Kysymys Kampmanin tutkimuksissa onkin siinä, onko ihmisillä jokin piilotajunta, jossa arkielämän tajunnan ulkopuolella kehitellään sivupersoonahahmoja vai kehittivätkö Kampmanin tutkimushenkilöt historialliset sivupersoonansa reaaliaikaisesti tutkimustilanteessa. Dissosiaatio ei rajoitu vain sivupersoonahäiriöön. Arkielämässä on useita lievempiä dissosiointeja kuten ajoittainen uppoutuminen päiväunelmiin. Sinun dissosioinneistasi voidaan kysyä esimerkiksi seuraavalla kysymyksellä: Onko sinulle koskaan autoa ajaessa sattunut niin, että olet äkkiä havahtunut ja huomannut, ette muista mitään kuluneesta ajasta? Dissosiaatio-oireiden yleisyystutkimuksissa käytettyjä kysymyksiä Osa dissosiaatio-ilmiöistä selittyy enemmänkin aivojen biologialla ja erilaisilla häiriöillä aivojen toiminnassa, eikä niinkään psykologisilla seikoilla. Esimerkiksi unissakävely luetaan usein dissosiaatio-ilmiöksi, mutta selittyy lähinnä perinnöllisillä tekijöillä. Unissakävely on yleisintä lapsuudessa jopa 15 %:lla esiintyvää. Aikuisista enään vain 1 % kävelee unissaan joskus. |