grapher.gif - 2545 Bytes - Tiedostamaton ilman mystiikkaa

 

Automaattinen kirjoitus

 

Rajatilapiireissä on suosittu ”tiedonlähde” ollut automaattikirjoitus Käytännössä automaattikirjoitusta tuotetaan siten, että annetaan käden kirjoittaa paperille automaattisesti kirjoitusta samalla kun oma tietoisuuden sisältö on kiinni jossain muussa. Henkilö ei siis itse tiedosta mitä hänen kätensä kirjoittaa. Kirjoitus luetaan vasta sitten, kun se on valmis, ja kirjoituksen yleensä oletetaan antavan jollain paranormaalilla tavalla uutta tietoa. Kuinka tosissaan automaattikirjoitusta välineenään käyttävät rajatiedon harrastajat ovat on tietenkin epäselvää.

Surrealistien, kuten André Breton'n, automaattinen kirjoitus poikkeaa dissosioidusta automaattisesta kirjoituksesta. Surrealistien ohjeena on kirjoittaa tekstiä ilman kontrollia tai tietoista suunnitelmaa, kuitenkin koko ajan tiedostaen, mitä kirjoittaa.

Automaattikirjoitus olisi siis esimerkki dissosiatiivisesta tiedostamattomasta jossa samanaikaisesti yhdessä ihmisessä toimisi kaksi tietoisuutta rinnakkain, toisen ollessa tietämätön toisen tietoisuuden sisällöstä. Koska automaattikirjoituksessa tiedostamaton kirjoittava puolisko tuottaa kirjoitusta ja siis myös sisäistä puhetta, voisi tämä merkitä myös sitä, että samanaikaisesti olisi toiminnassa kaksi järjestelmää, jotka tuottaisivat sisäistä puhetta. Ja jos kaksi sisäistä puhetta tuottavaa järjestelmää on samanaikaisesti toiminnassa, voisi tämä merkitä, että psyykessä on tosiaan samanaikaisesti kaksi ”persoonaa” toimimassa, tietoinen ja tiedostamaton persoona yhtä aikaa. Tällainen kahden ”sisäisen puheen” malli vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä. Sen sijaan voidaan ajatella, että automaattikirjoituksessa toinen, kirjoituksesta tietämätön minän osa keskittyy esimerkiksi näköhavaintoihin ilman varsinaista ajattelua, eli intensiivistä sisäisen puheen käyttöä. Sisäinen puhe taas voi vuorotella automaattikirjoituksen, ja näköhavaintoihin keskittyvän tietoisuuden osan välillä kontrolloiden aina välillä keskittymistä näköhavaintoihin.

Kahden erilaisen työn tekeminen yhtä aikaa ei psykologisesti ole mitenkään ihmeellinen asia, jos toista tehtävää ei tarvitse dissosioida, eli olla tietämätön siitä. Esimerkkiejä tästä on koonnut Neisser (Kognitio ja todellisuus 1982 Weilin+Göös)

Elizabeth Spelke ja William Hirst ovat äskettäin ……. kaksi yliopisto-opiskelijaa työskenteli kokeessa tunnin päivässä kokonaisen lukukauden ajan. Koehenkilöt lukivat hiljaa itsekseen kertomuksia samalla kun kirjoittivat sanoja, joita kokeenjohtaja saneli yhden toisensa jälkeen (kukin sana esitettiin heti kun edellinen oli kirjoitettu). Kuten odottaa saattaa, tämä kaksoistehtävä tuntui heistä aluksi vaikealta, ja he lukivat paljon hitaammin kuin normaaliolosuhteissa. Noin kuuden viikon harjoittelun jälkeen heidän lukemisnopeutensa oli kuitenkin palautunut normaaliksi. Huolelliset testit osoittivat, että he myös ymmärsivät lukemansa täydellisesti. Kokeen tässä vaiheessa oli saneltavat sanat valittu satunnaisesti. Huomaisivatko koehenkilöt satunnaisuudesta poikkeamisen? Kah­deksannella viikolla esitettiin erityislistoja: 20 tiettyyn kategoriaan kuuluvaa peräkkäistä sanaa, 20 monikkomuotoista substantiivia, 20 sanaa, jotka muodostivat sarjan merkityksellisiä lauseita. Kun­kin tyyppinen erityislista esitettiin useita kertoja, mutta kumpi­kaan koehenkilö ei kommentoinut mitään niistä. (He olisivat varmasti huomauttaneet näistä säännönmukaisuuksista, jos he olisivat niitä huomanneet, sillä hieman huvittuneina he huomasivat välittömästi, kun viikon lopulla esitettiin 20 loppusoinnullisen sanan erityislista.) Kun koehenkilöt saivat myöhemmin nähdä nämä erityislistat, oli vaikea saada heitä uskomaan, mitä itse asiassa oli tapahtunut. Olivatko he todella kirjoittaneet esimerkiksi resiina, luistimet, kuorma-auto, hevonen, lentokone, traktori, auto, raketti, polkupyörä, taksi, skootteri, suihkukone, asuntovaunu, maanalainen, panssarivaunu, jalat, ajurinrattaat, laiva, kolmipyörä, rekka-auto, huomaamatta kategoriaa? Kyllä, sen he olivat tehneet. …..Jatkossa koehenkilöt oppivat huomaamaan kategorian.  

Taitavat pianistit pystyvät varjostamaan (varjostaminen=nauhoitettua puhetta kuunnellaan ja se toistetaan heti ääneen)suorasanaista tekstiä samanaikaisesti kun he soittavat pianoa nuoteista,ja ammattitaitoiset konekirjoittajat pystyvät kirjoittamaan konseptista samalla kun varjostavat tai lausuvat ulkomuistista lastenloruja.

Dissosiatiivinen tiedostamaton ja sivupersoonahäiriö

Tiedostamaton ilman mystiikkaa - aloitussivu

Tiedostamaton.net Etusivu

 

mailto:Palaute tekijälle