Masennuksen psykologisia syitä

Masennuksen syy voi olla biologinen, etenkin masennuksen sitä muotoa, jossa vaikea masennus ja mania vuorottelevat keskenään epäillään määrittyvän paljolti perintötekijöistä. Nykynäkemyksen mukaan, myös jonkinlainen taipumus masennukseen voi periytyä biologisesti.

Masennus voi syntyä reaktiona vaikeisiin elämäntilanteisiin, joissa yksilö on joutunut umpikujaan ilman ulospääsyä. Toiset ihmiset kuitenkin selviytyvät hyvinkin vaikeista elämäntilanteista masentumatta, kun taas toisilla masennuksen laukaisevat vastoinkäymiset tai erot , jotka eivät ulospäin vaikuta suurilta, mutta masentunut sisäisesti kokee tapahtumat vakavina. Kyse on siitä, että yksilöllä on taipumus psykologisista syistä masentua eli hänen persoonallisuudessaan on alttius masennukseen. Seuraavassa masennuksen syitä etsiskellään sen perusteella, minkälaisia persoonallisuuden rakenteita on ihmisellä, jolla on taipumusta siihen masennuksen muotoon, jolle ovat tyypillisiä masennus ja voimakkaat syyllisyyden tunteet.

Masennuksen altistavana psykologisena syynä on varhaislapsuudessa koettu puutteellinen rakkaus vanhemman tai vanhempien taholta. Syynä voi olla vanhempien menetys tai rakkauden " huono laatu". Hoitajan omat tunne-elämän ongelmat voivat estää lämpimän ja rakastavan tunnesuhteen lapsen kanssa, päihteiden käyttö voi tehdä välinpitämättömäksi lapsen suhteen tai joskus suhtautuminen omaan lapseen voi olla avoimenkin katkeroitunutta ja vihamielistä.

Tunteena masennus muistuttaa surua, ja tämän takia onkin oletettu, että erilaiset ihmissuhteiden menetykset olisivat masennuksen taustalla. Menetyksen ei tarvitse olla aina konkreettinen, vaan kyse voi olla siitä, että lapsi kokee tulleensa hylätyksi ja laiminlyödyksi.

Masennus kietoutuu aggressioon

Suru poikkeaa masennuksesta siinä, että surutyö on tavallaan sekoitus suremista ja rakkautta menetettyyn ihmiseen. Masennuksen tekee vaikeaksi se, että tunteeseen kietoutuu voimakkaasti vihan ja katkeruuden tuntemuksia. Nuorilla ihmisillä ärtyneisyys on masennuksen yleisin diagnosoinnissa käytetty oire. Masennus ja siihen liittyvä kiukku ovat negatiivisia tunteita, ja tavallisesti lapsi kokee näitä tunteita silloin, kun hänen toimintansa ei onnistu, kun hän pettyy ja eikä saa mitä haluaa. Tällöin hän kokee, että maailma on paha, huono, mätä, ja hän on täynnä kiukkua (kiukku on luonnollinen tunne, koska useimmiten pettymysten syynä ovat toiset ihmiset). Tällaisessa tilanteessa tavallisesti lapsi hakeutuu äidin tai isän luokse, jolloin vanhemman lohdutus osoittaa lapselle, että hän on rakastettu ja arvokas ja viha sulaa vanhemman sylissä. Rakastavat vanhemmat reagoivat myötätuntoisesti lapsensa voimakkaisiinkin kiukunpurkauksiin myös silloin, kun kiukku kohdistuu hoitajaan itseensä. Mutta entä jos ei ole ketään kenen puoleen lapsi voi kääntyä. Jos lapsi on pettynyt juuri omaan vanhempaansa, joka on tunteiltaan muissa maailmoissa tai päihteiden vaikutuksen alaisena eikä reagoi lapseen. Tai vanhempaa ei ole paikalla ollenkaan. Kun maailma tuntuu pahalta ja kurjalta ei lohduttajaa tulekaan, ja lapsi jää yksin kurjuuden tunteen, oman vihansa ja avuttomuutensa kanssa umpikujaan, jossa voi vain lamaantua paikalleen tuntien itsensä hylätyksi.

Tällaisessa tilanteessa voi olla alkujuuri masentuneen ihmisen voimakkaille syyllisyydentunteille ja itsesyytöksille. Kun lapsi jää lamaantuneena yksin vellovien tunteidensa kanssa hän ei koe maailmaa pahana ja mätänä vaan myös itsensä tällaisena. Kun hän ei voi eikä uskalla kohdistaa vihaansa ulkopuolisiin, hän kohdistaa sen itseensä.

Eron pelko

Ero- ja hylkäämiskokemuksilla on keskeinen asema, koska erokokemukset voivat ehkäistä vihan ilmaukset läheisiä ihmisiä kohtaan. Osalla ihmisistä on hyvin suuria vaikeuksia ilmaista suuttumustaan läheisille ihmisille, koska he pelkäävät tämän johtavan eroon. Tietenkin esimerkiksi avioeroon liittyy se, että turhautuminen ja ärtymys ennen pitkää johtavat teiden erkanemiseen, mutta masennukseen taipuvaisella on kyse epärealistisesta pelosta. Pelosta, että oman vihan ilmaiseminen johtaa väistämättä eroon ja hylkäämiseen. Myös muilla kuin masennukseen taipuvilla ihmisillä voi olla samanlainen pelko siitä, että vihan ilmaisu johtaa eroon. Juuri läheiset ihmiset ovat niitä, joihin kohdistamme voimakkaimmat tunteemme ja odotuksemme, ja samalla aiheuttavat meille suurimmat pettymyksemme. Voimakkaatkin kiukun ilmaukset läheiselle ovat luonnollinen ja välttämätön osa läheiselle ja syvälliselle suhteelle.

Tällaisen eron pelon voisi ajatella syntyvän tilanteessa, jossa pienen lapsen hoitaja ei salli lapsen vihan ilmaisuja, vaan reagoi niihin torjuvasti. Todennäköisemmin kuitenkin on kyse siitä, että tällainen lapsen vihan tunteen ja yhdistyminen hylkäämisen pelkoon on syntynyt tilanteessa, jossa lapsi on jo jäänyt yksin ja tuntee kiukkua juuri yksin jäämisestään.

Joka tapauksessa lapsi on tilanteessa, jossa hän on vanhempansa armoilla, heikkona ja avuttomana olentona, jonka ainoa mahdollisuus on nöyrtyä, pelata vanhempien ehdoilla ja riipiä rakkautta niistä tilanteista, joissa se on mahdollista.

Kun lapsi on tilanteessa, jossa se ei voi kohdistaa kiukkuaan vanhempaansa, kiukku kohdistuu itseensä ja lapsi alkaa etsiä syyllistä, ei vanhemmastaan, vaan itsestään. Tämä voi olla selityksenä niille voimakkaille itsesyytöksille, syyllisyydentunteille ja itsensä huonoksi ja arvottomaksi kokemisen tunteille, jotka ovat tyypillisiä masennukselle.

Vaikka lapsi kokee vanhempansa epäluotettavaksi ja pettymyksiä aiheuttavaksi, hän ei uskalla ilmaista kielteisiä tunteitaan vanhemmalle, vaan voi kehittää eräänlaisen "valeminän", joista pettymyksen odotukset ja niihin liittyvä viha on siivottu näkymättömiin. Tällainen "valeminä" on se puoli, jonka näemme ulospäin aikuisestakin masennukseen taipuvasta ihmisestä. Pettymysten kohdatessa "valeminä" sortuu, ja kiukun, epätoivon ja itsesyytösten voimakkaat tunteet murtautuvat mieleen, mutta masentunut kantaa nämä tunteet yksin pystymättä ilmaisemaan niitä toisille. Samalla tavoin, kuin hän on lapsena peittänyt kielteiset tunteensa vanhemmaltaan, voi hän aikuisena eristäytyä tai koteloitua omaan tuskaansa kykenemättä saamaan helpottavaa tunnekontaktia lähellä olevaan ihmiseen.

Voimakas eron pelko liittyy myös riippuvuusongelmiin. Masennus laukeaa usein avioeron, töistä eron, eläkkeelle lähdön, ym. seurauksena. Toisaalta masennukseen taipuvainen hakee ihmissuhteissaan pysyvyyttä ja jatkuvuutta ollen itse luotettava ja lojaali kumppani.

Vanhuusiän depressioluvut ovat eräiden tutkimusten mukaan hälyyttävän korkeita. Onko kyse yksinäisyydestä?

On arvioitu, että 66-75 % masennustiloista ilmaantuu jonkin merkittävän elämäntapahtuman jälkeen, joka useimmiten on ero kuten avioero, työttömäksi jääminen, puolison kuolema tai terveyden menettäminen. Arviolta 10-15 % kaikista tällaisen elämänkokemuksen kokeneista sairastuu masennukseen. Erojen ja menetysten vaikutusta masennuksen puhkeamiseen estää hyvä sosiaalinen turvaverkko, eli esimerkiksi menetetyn puolison tai työtovereiden lisäksi on muita läheisiä ystäviä, jotka tukevat eron tapahduttua. Toisaalta vakavampi masennus heikentää toimintakykyä, ja voi vaikeuttaa yhteydenpitoa ystäviin. Myös tilanteet, joissa ero ei ole varmaa vaan epämääräistä, voivat olla hyvin ikäviä ja rasittavia ja laukaista masennuksen. Osa avo- ja avioliitoista ei nykyisin purkaudu hetkessä, vaan voi olla jaksoja, jolloin suhteen jatkuminen on epämääräisessä tilassa. Tämänlainen tilanne altistaa myös masennukselle. Läheisten ihmisten tuki voi olla tärkeää myös surutyön kunnolliselle läpikäynnille - surutyössä menetetystä ihmisestä on päästävä tuntoenomaisesti selkeästi eroon. Jos elämässä menettää ihmisen tai epäonnistuu jossain tehtävässä, niin ainoa vaihtoehto on löytää menetetyn ihmisen tilalle uusia rakkauden kohde tai kohteita ja epäonnistuneen työn tilalle uutta tekemistä. Jos vanhasta kohteesta ei pääse irti, kärsii uudelleen ja uudelleen epätoivon tunteen ja pettymyksen kun yrittää tavoitella mahdotonta.

Vaikka masennukseen taipuvaisen ongelmana on liiallinen kiltteys, kyvyttömyys puolustaa omia etujaan ja aggression kääntäminen itseään vastaan, ei vihan tunteiden tuuletus kuitenkaan auta. Vihan tunteiden purkaminen johtaa useimmiten vain masennuksen pahenemiseen, sillä se voimistaa pelkoa, että jää täysin yksin rakkaudettomaan maailmaan. Aggression estyminen ja masennus kietoutuvat tosi ongelmallisella tavalla yhteen. Parempi kuin yllyttää masentunutta purkamaan usein oikeutetun vihansa, on tukea häntä löytämään rakkauden lähteet ympäristöstään.

Syytätkö itseäsi vai muita

Kun asiat menevät huonosti, on kaksi vaihtoehtoa: syyttää itseään tai syyttää muita. Jos tietokoneen kanssa on ongelmia, voit ajatella sen johtuvan omasta puutteellisesta osaamisestasi tai voit syyttää epäkelpoa ohjelmistotuottajaa, joka tuo bugisia ohjelmia markkinoille. Jos työtoverisi pahoittaa mielensä masentunut ratkaisu on kokea syynä olevan se, ettei osannut ottaa huomioon työtoverin tarpeita kanssakäymisessä, kun taas ei-masentunut ratkaisu on nähdä syy työtoverin omissa puutteissa ja toiminnassa. Toisten syyttäminen on aggression kohdistamista ulospäin, mikä masennukseen taipuvaiselle on vaikeaa.

Jatkuva valittaja ei välttämättä ole masentunut, sillä valittaminen on usein kiukun kohdistamista muihin ihmisiin - varsinkin silloin, kun valituksella syyllistetään muita ihmisiä. Masentunut ei syytä muita, vaan itseään, eikä halua omilla kärsimyksillään häiritä muita tai aiheuttaa muille vaivaa omilla ongelmillaan.

Masennukseen taipuvainen ja loppuun palaminen työssä

Masennuksen keskeinen oire on uupumus ja väsymys. Työuupumus ei aina ole masennusreaktio, mutta joskus on vaikeaa erottaa masennusta ja työuupumusta. Masennukseen taipuvaisen syyllisyydentunnot liittyvät myös hänen muihin luonteenpiirteisiinsä, kuten tunnollisuuteen, luotettavuuteen, vastuuntuntoisuuteen, korkeaan moraaliin ja rehellisyyteen. Jos välillä voimakkaat syyllisyyden tunteet valtaavat mielen, yrittää tietenkin minimoida syyllisyyttä myöhemmin aiheuttavat teot ja pelata suoraa ja rehellistä peliä. Tunnollisuus ja rehellisyys ovat välttämättömiä hyveitä monissa työtehtävissä Useissa töissä liika tunnollisuus ja toisten huomioon ottaminen taas altistaa loppuun palamiselle ja työkyvyttömyydelle masennuksen takia. Tätä voi selventää, jos ajatellaan masennukseen taipuvaisen ihmisen vastakohtaa "itsekästä lintsaria". Työnteossahan on kyse siitä, että tuotetaan jotain, ja tämä tehdään niin, että ostaja, asiakas tai työn muuten hyväksyvä henkilö hyväksyy työn eli on siihen enemmän tai vähemmän tyytyväinen. Masennukseen taipuvaisen strategiana on tehdä työ mahdollisimman hyvin, jotta asiakas tai työn valvoja olisi tyytyväinen eikä työstä tule "nokan koputtamista". Toisenlainen strategia on taas tehdä työ huonommin, ja puolustaa aggressiivisesti itseään, kun työhön ollaan tyytymättömiä. Osalle meistä riitely ei ole vastenmielistä, vaan paremminkin arkea piristävää peliä, joka tuo hyvän olon tunteen loppupäiväksi, jos riidan tuntee voittaneensa. Tällöin ei ole niin väliä, onko työ tehty huonosti ja valittaako siitä joku, vai onko joku tyytymätön, sillä valituksiin on valmistauduttu vastaamaan ja niihin vastataan terhakkaasti niskakarvat pystyssä. Äärimmäinen esimerkki tästä on suomalainen sananparsi "Oma on vikanne, mitäs palkkasitte minut - sanoi humalainen haitarinsoittaja kun ei häissä sormet enää osuneet näppäimiin". Tällainen "lintsarin" strategia on aggressiivista omien etujen puolustamista (aggressio on pohjimmiltaan omien etujen puolustamista), jossa asiakkaille tai työn hyväksyjälle tuotetaan aina jossain määrin kärsimystä ja tyytymättömyyttä. Masennukseen taipuvaisella persoonalla taas on vaikeuksia aggressiivisesti puolustaa itseään, hän välttää konflikteja ja pyrkii minimoimaan asiakkaan tai työn valvojan tyytymättömyyden. Aggressiivisen "lintsarin" strategian riskinä on, että asiakkaat vaihtavat yhtiötä tai esimies/työtoverit kyllästyvät ja hankkiutuvat eroon liian itsekkäästä työntekijästä. Masennukseen taipuvaisen vaarana taas on työkyvyttömyys, sillä nykyaikana työ pyritään mitoittamaan tehokkaasti, eikä enää tavoitella 100 % prosentin tyytyväisyyttä, ja jouduttaessa tekemään jatkuvasti työtä, johon ollaan tyytymättömiä, masennukseen taipuvaiset persoonallisuudet reagoivat tähän ensimmäisinä.

DigitalStock

Vaikka lapsena olisi saanut "laadultaan huonoa" rakkautta ja joutunut kärsimään pettymyksistä, tämä ei merkitse, että aikuisena ei voisi saada ja kokea tarjolla olevaa rakkautta. Masennukseen taipuvaiset ihmiset ovat yleensä pidettyjä ja suosittuja koska he suuntaavat vihan ja kritiikin yleensä itseensä ja ovat avuliaita ja uhrautuvia. Pettymykset lapsuudessa aiheuttavat kuitenkin ongelmia, sillä ne puolustuskeinot, joita lapsi on joutunut kehittämään tunteidensa suojaamiseksi mutkistavat aikuisena rakkauden molempia puolia, sekä rakkauden antamista että vastaanottamista.

Ei ole harvinaista, että masennukseen taipuvat hakeutuvat ammatteihin, joissa he voivat uhrautuvasti auttaa muita ja tällä tavalla antaa rakkauttaan. Tällaista auttamista voi toteuttaa mm. hoitoalalla.

Rakkauden puute tai rakastetun ihmisen menettäminen lapsuudessa voi olla syynä siihen, että masennukseen taipuvainen ihminen aikuisena haaveilee tavallista enemmän suuresta ehdottomasta rakkaudesta, joka muuttaisi hänen elämänsä hyväksi. Tästä suuren ja ehdottoman rakkauden unelmasta voi olla muunnoksena suuri päämäärä elämässä, eli masennukseen taipuvalla persoonalla on usein jokin suuri päämäärä suuresta menestyksestä elämästä, kuten suureksi muusikoksi tulemisesta, yrityksen toimitusjohtajaksi nousemisesta ym. Tällaisia unelmiahan on useilla ihmisillä, mutta siinä kun muut ihmiset "laiskistuvat" ja huomaavat, että arvostusta ja rakkautta saa arkisessa elämässä tavanomaisella puurtamisella ja tyytyvät tähän, niin masennukseen taipuvainen tavoittelee tosissaan suuria tavoitteita jotta voisi olla lopullisen varma arvostuksen ja hyväksynnän saamisesta. Toisaalta tällainen suuri päämäärä on vastakohta niille voimakkaille arvottomuuden, huonommuuden ja itsesyytösten tunteille jotka ajoittain valtaavat masentuneen ihmisen mielen. Masentuneilla persoonilla on yleensä ongelmana liian korkea tavoitetaso, liian vaativa superego, eli masennukseen taipuvainen on harvoin tyytyväinen tavanomaiseen suoritukseen työssä. Samalla hänen on vaikea ottaa kiitosta vastaan työstään, sillä kiitos ja kehut eivät osu tunteisiin, jos kehun saaja ei itse ole tyytyväinen työhönsä ja tavallaan odotakin tunnustusta. Miksi suuri päämäärä?

Mikä olisi masennuksen olemus?

Masennus on tuskallinen olotila, ja jokainen masentunut haluaisi parantua eli palata ennalleen normaaliin olotilaansa. Tulkitsisin tämän niin, että masentunut haluaisi palata tilaan, jossa hän voi antaa ja ottaa vastaan rakkautta entiseen tapaan. Miksi tämä ei onnistu, mikä tämän lopulta estää. Onko syynä se, ettei masentunut pääse irti menetetystä rakkauden kohteesta eikä pysty kanavoimaan rakkauttaan uudella tavalla. Vai nostaako stressi ja vastoinkäymiset sellaisen vihan ja katkeruuden kierteen, joka hautaa alleen positiivisen voiman. Vai tavoitteleeko masentunut liian suurta ideaalista rakkautta tai suurta päämäärää ja masennuksen hetkinä tajuaa päämääränsä illuusiona.

Päälähde:Nancy McWilliams ; Psykoanalytisk diagnostik : att förstå personlighetsstruktur [Stockholm] : Wahlström & Widstrand, 2000

Blanck, Gertrude & Blanck, Rubin. Ego Psychology: Theory and Practice. New York/London: Columbia University Press, [1974]

Tiivis johdatus tunteisiin - Masennus ja epätoivo
Abstrakti näkemys masennukseen

MathPsych Etusivu