EPÄTOIVO JA MASENNUS

Pelon rinnalla toinen toimintaa ehkäisevä negatiivinen tunne on epätoivo. Eläimen ei kannata toistaa epäonnistuvaa toimintaa mekaanisesti yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka tilanteeseen ei sisältyisi vaaramomentteja ja pelkoa, niin tulokseton toiminta pitää joskus lopettaa, ja käyttäytyminen on suunnattava uudelleen tulokselliseen toimintaan. Petoeläimen ei kannata yrittää saada kiinni saaliseläintä, joka kerta toisensa jälkeen onnistuu pakenemaan tavoittamattomiin. Tai uroksen, joka toistuvasti yrittää päästä astumaan naaraan, on kuitenkin jossain vaiheessa kannattavaa luopua yrityksistä, jos ne eivät onnistu.

Masennuksen tai surun yksi tunnuspiirre on väsymys ja uupumus (ei unisuus) eli koko elimistö suuntautuu pysähtyneeseen passiiviseen tilaan. Toinen piirre: elämänilon katoaminen tavanomaisista asioista ohjaa myös passiivisuuteen. Masennus myös heikentää toimintakykyä ja jaksamista, ja on näin yksi yleisimmistä sairaseläkkeiden syistä.

Pettymys ja sen mukanaan tuoma epätoivo ei ole ihmiselle eikä myöskään eläimelle miellyttävä kokemus, mutta tässä tulee taas esille negatiivisen tunteen merkitys. Nälkäiselle eläimelle saaliin näkeminen herättää positiivisen odotuksen ja kannustuksen toimintaan, ja ainoastaan voimakkaampi negatiivinen tunne pystyy pysäyttämään tämän toiminnan. Ja mitä suurempi positiivinen odotus ja tunnelataus on, sitä voimakkaampi epätoivon ja pettymyksen tunne toiminnan epäonnistuessa.

Jos siis tunnet olosi masentuneeksi ja epätoivoiseksi, niin voi hyvin olla, että sinun kannattaakin luopua jostain arvokkaasta elämässäsi. Ja jos elämässä tapahtuu muutoksia, jotka edellyttävät luopumista jostain tyydytystä tuottaneesta osasta elämää, on luonnollista ja välttämätöntä surra tapahtunutta.

Jos et työssäsi koe epätoivoisia tuntemuksia: " Eihän tästä mitään tule... Miksi valitsin tämän työn, olisinpa ryhtynyt puutarhuriksi... ...Ja taas ne eivät saa yksinkertaista asiaa selväksi... " - Niin tällöin et tee työtä missä joudut käyttämään kykyjäsi esille ja jossa voit kokea myös onnistumisen kokemuksia.

Joskus voidaan kysyä, kumpi on viisaampi, tunne vai järki? Kun kahden jääkiekkojoukkueen peli on kolmannen erän puolivälissä tilanteessa 6 - 1, niin häviöllä olevan joukkueen mahdollisuudet tasoittaa ovat ehkä luokkaa 1/400. Loogisesti ajatellen joukkueen ei kuitenkaan kannattaisi luopua toivosta ennen loppuvihellystä, sillä ei se yrittäessään mitään häviäkään. Käytännössä usko ja peli-into jossain vaiheessa lopahtaa. Inhimilliset tunteet voivat olla haitaksi urheilusuorituksessa, mutta arkisessa elämässä on hyvinkin viisasta luovuttaa tilanteissa, joissa onnistumisen todennäköisyydet ovat pienet.

Ihmisten kilpaillessa uran luomisessa ja paikasta menestyksen auringossa ollaan ennen pitkää tilanteessa, jossa jonkun on luovutettava. Joku kokee tilanteen ensimmäisenä toivottamaksi, ja ehkä kivuliaankin pettymysprosessin kautta luopuu kisasta. Jos ihminen on herkkä masentumaan on todennäköisempää, että hän luopuu kisasta muita aiemmin. Tätä masentuneisuutta voidaan estää masennuslääkkeillä, esimerkiksi Cipramililla. Mutta jotkut psykiatrit ovat sitä mieltä, että jos kaikki tai hyvin monet alkavat syödä näitä lääkkeitä, kilpailun ja yhteiskunnan tahti kiristyy entisestään. Kukaan ei luovu ajoissa, vaan " dopingin" vaikutuksesta luovuttamiskynnys nousee.

Tilanteissa joissa tavoitteiden saavuttaminen ei onnistu, on siis välttämätöntä ja tärkeää kokea epätoivoa - ilman sitä luopuminen ei onnistu. Mutta kun on kyse varsinaisesta masennuksesta psykiatrisesta tilasta, niin epätoivon tunne on todelliseen tilanteeseen nähden liian voimakasta. Tunne ei vastaa ulkoista tilannetta. Masentunut tiedemies voi epätoivossaan lähettää kirjeitä tieteellisiin aikakauslehtiin, joissa hän tunnustaa aiemmat tutkimuksensa "tieteelliseksi huijaukseksi" tai kauneuskuningatar voi anella kauneusleikkaukseen pääsyä korjauttaakseen kauneusvirheensä. Maailmankirjallisuuden klassikon Kuolleiden sielujen kirjoittaja Nikolai Gogol poltti uunissa Kuolleiden sielujen jatko-osan epätoivon puuskassaan.

Voidaan ajatella että sairaalloinen masennus on psykiatrinen tila, jossa epätoivoa, syyllisyyttä, ja estyneisyyttä koetaan perusteettomasti eli turhaan. Tunne ei tällöin vastaa todellista tilannetta. Epätoivon tunne voi lyödä yli tai masennuksen todellinen syy voi olla "sivussa", muualla kuin missä ajatukset jatkuvasti pyörivät (todellinen syy on usein ihmissuhteiden ongelmissa). Osa masennuksista, etenkin masennuksen muoto, jossa masennus ja maniajaksot vuorottelevat, selittyvät ilmeisesti pääosin biologisina aivotoiminnan häiriöinä. Amfetamiini-, kokaiini- ja alkoholivieroitukseen liittyy keskushermostoperäinen masennuksen tunne.

Ei ole helppoa itse arvioida onko oma tilanne todella epätoivoinen, vai onko epätoivo vain tunteen ylilyönti vaikeassa elämäntilanteessa. Niistäkin ihmisistä, jotka ovat kokeneet elämänsä niin toivottomaksi, että ovat todella vakavasti yrittäneet itsemurhaa, mutta ihmeen kaupalla ovat jääneet henkiin, on vielä viiden vuoden jälkeen elossa 80 prosenttia. Eli mieli muuttuu, ja maailmasta löytyy sittenkin syitä elää.

Meidän on tunnettava elämässämme tuskaa, voimakkaatkin syyllisyyden tunteet ovat paikallaan jos olemme toiminnallamme vahingoittaneet toisia, rakkaan ihmisen menetykseen liittyy aina voimakas suru, ja vain todella syvä epätoivo auttaa meitä nöyrtymään ja luopumaan suurista tavoitteistamme elämässä. Mutta masennuksen tuoma kärsimys on turhaa. Siitä ei ole mitään hyötyä eikä se ohjaa ihmistä mihinkään parempiin päämääriin. On sanottu, että masennus on eniten kärsimystä aiheuttava sairaus maailmassa.

Vakavasta masennuksesta kärsivällä ihmisillä on usein hyvin suuria ja kunnianhimoisia tavoitteita elämässään joista myös on vaikea luopua. Sivullisesta tilanne näyttää siltä, että masentunut pääsisi eroon kärsimyksistään jos hän vain kykenisi asettamaan tavoitteensa matalammalle tasolle ja oppisi nauttimaan pienemmistä menestyksistä ja onnen aiheista elämässä. Elämässä on tärkeää osata nöyrtyä ja huomata omat rajoituksensa, ja sopeutua tavoittelemaan realistisia päämääriä. Ainakin pintapuolisesti vaikuttaa siltä, että masentuneella ihmisellä tämä nöyrtymisprosessi on usein tavanomaista vaikeampi.

Ei kuitenkaan ole selvää, että todellinen syy masennukseen olisi masentuneen liian korkealle asetettu tavoite ja kyyttömyys madaltaa tavoitetasoaan. Melkein kaikki ihmiset joutuvat luopumaan elämänsä jossain vaiheessa tärkeistä odotuksistaan elämässä, mutta eivät silti vajoa sairaudeksi luokiteltavaan masennuksen tilaan. Usein on esitetty mallina ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta masennukseen ja itsemurhiin suuren lamakauden laukaissut pörssiromahdus Wall Streetilla - eli tarinan mukaan omaisuutensa menettäneet pörssikeinottelijat tekivät tukuittain itsemurhia romahduksen seurauksena. Mutta tutkittaessa jälkeenpäin tilastoja ei itse asiassa mitään nousua itsemurhien määrässä pystytty havaitsemaan. Suomessakin 90-luvun laman aikana itsemurhien määrä laski. Koviakin kolauksia voi elämässä kokea masentumatta jos läheiset ihmiset tukevat kovia kokenutta ja tämä pystyy heidän lohtuaan ottamaan vastaan. Masennus on todennäköisempää, jos ihminen on yksinäinen tai katkeroituu mielessään niin, ettei omista sisäisistä syistään pysty ottamaan lohtua vastaan.

Masennuspotilailla itsemurhariski on 20 kertainen muuhun väestöön verrattuna. Masennus on syynä noin 900 itsemurhaan vuoittain Suomessa, toiseksi yleisin syy on alkoholismi. Vuonna 1966 Suomessa tehtiin 1247 itsemurhaa (miehiä 965, naisia 282). On arvioitu, että vuosittain noin 2-3% väestöstä harkitsee vakavasti itsemurhaa. Nuorilla vakavien ja toistuvien itsemurha-ajatusten esiintyvyys on noin 10%.

Masennuksesta kärsineitä

Hemingway











George Washington











Leo Tolstoi











Charles Dickens






Vincent vanGogh