grapher.gif - 2545 Bytes - MathPsych

Masennus ja suru abstraktista näkökulmasta

Vaikka surun kohteena oleva menetetty kohde olisi ollut kuinka arvokas tahansa, on surutyössä tästä kohteesta luovuttava ja ennen pitkää korvattava se toisella kohteella. Elämän lakeihin kuuluu, että vaikka menetetty läheinen ihminen olisi ollut erittäin tärkeä, menetyksen jälkeen hän korvautuu toisella tai toisilla ihmissuhteilla.

Samoin kun tärkeä päämäärä elämässä osoittautuu mahdottomaksi saavuttaa, pitää sen sijalle löytää joustavasti uusia päämääriä joiden saavuttamiseen kohdistaa energiansa.

Pienet lapset kärsivät harvoin masennuksesta, sillä käytännössä heillä täytyy aina olla hoitaja, joka samalla luo lapseen ihmissuhteen (poikkeuksena tietenkin romanilaaiset lastenkodit ym.).

Mutta mitä tapahtuu, jos vanhasta ihmissuhteesta tai päämäärästä ei pääse irti. Onko masennuksen yksi keskeinen syy siinä, että ei joustavasti vaihda kohdetta vaan jumiutuu tavoittelemaan menetettyä kohdetta, mikä aiheuttaa jatkuvaa pettymystä ja surua.

Yhtenä psykologisena selityksenä masennukselle on esitetty, että jos masentunut pelkää surutyötä niin paljon, että se ei onnistu, hän ei pääse irti menetetystä kohteesta ja kokee saavuttamattomuuden pettymyksen yhä uudestaan.

Selittyykö masennus sillä, että välillä masentunut kokee syvemmän epätoivon tilassa menetyksen todellisena ja tapahtuneena tosiasiana, mutta mielialan aina vähitellen noustessa alkaa taas uskoa, että menetys ei ehkä sittenkään ollut lopullinen. Tällainen uskomus kuitenkin törmää ulkoiseen todellisuuteen ja aiheuttaa tuskaa, surua ja masennusta tuottavan pettymyksen.

Maaninen defenssi

Täysin päinvastaisen tilanteen ratkaisumahdollisuuden on esittänyt Melanie Klein. Hän on kuvannut ilmiön, jota hän kutsuu maaniseksi defenssiksi. Tässä ilmiössä menetys korvataan sillä, että kuka tahansa ihminen voi aina hetkellisesti korvata rakkauden kohteen. kielletään tarve muutamaan syvään ihmissuhteeseen, vaan sen sijaan sama tunne sijoitetaan aina jatkuvasti uusiin vaihtuviin hyvänpäivän tuttuihin.

 

Subjektiivinen on objektiivista -sisäinen menetys?

Mutta toisaalta menetyskin on usein objektiivisesti riippuvainen subjektiivisesta kokemuksesta. Jos yksilö uskoo, että hän ei kykene saavuttamaan päämäärää, ei hän sitä saavutakaan. Jos hän uskoo saavuttavansa sen, on todennäköisyys sen saavuttamiseksi aina suurempi.

Samanlainen ilmiö vaikuttaa ihmissuhteissa: Jos uskot, että toinen ihminen rakastaa sinua, koet hänen suhtautumisesi sinuun rakastavana. Jos taas uskot hänen hylkivän sinua, on vaikeampi tulkita hänen ilmaisujaan syvällisen rakkauden ilmentymiksi.

Masennukseen liittyvä tuskaisuus ja katkeruus voivat synnyttää kuvitelmia rakkauden menetyksestä. Toisaalta masentuvalle luonteelle tyypillinen taipumus idealisointiin voi aiheuttaa kuvitelmia siitä, että on turha tavoitella haluamaansa.

Menetyksen ei siis tarvitse olla aina ulkoinen, kyse voi olla subjektiivisesti koetusta menetyksestä, joka aiheuttaa sen, että sama kohde koetaan välillä menetettynä että mahdollisesti saatavissa olevana.


 

MathPsych Etusivulle

webmaster@tiedostamaton.net