Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: torjutut muistot ja väärät muistot

 

Yksi trauman kiistellyistä jälkiseuraamuksista on se, että itse traumaattinen tapahtuma unohtuu kokonaan tai osittain trauman kokijan mielestä. Tällaista unohtumista on väitetty tapahtuvan erityisen paljon lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on erittäin traumaattinen ja vaikea kokemus myös sen takia, että lapsi joutuu useimmiten elämään ja syömään samassa pöydässä hyväksikäyttäjänsä kanssa ja usein hyväksikäyttö on vielä toistuvaa.

 

Hyväksikäytön unohtaminen on noussut kiistaksi ja ongelmaksi etenkin USA:ssa, koska osa vanhemmista, joita syytetään hyväksikäytöstä tai sen sallimisesta väittää, että psykoterapiassa ja usein hypnoosissa muistettu hyväksikäyttö ei ole aito muisto, vaan terapeutin aikaansaama ns. väärä muisto. Väärä muisto ei sinänsä ole mitenkään ihmeellinen asia, sillä muistin tutkimuksessa on ollut jo kauan selvää, että muistikuvat menneistä tapahtumista rakennetaan mielessä osista, ja puuttuvat osat luodaan itse, jolloin elämänkerrallinen muisto on aina osittain todellinen ja osittain väärä. Kun muistikuva on kerran luotu, se tuntuu muistajasta täysin todelliselta.

 

Eräässä koeasetelmassa pyrittiin tahallisesti luomaan vääriä muistikuvia siten, että kokonaisia perheitä kutsuttiin tutkimukseen, ja yhden lapsista ollessa varsinainen koehenkilö muut perheenjäsenet toimivat kokeenjohtajan liittolaisina. Muiden perheenjäsenten kanssa sovittiin, että he kaikki kertoisivat täysin kuvitteellisen tapahtuman, joka muka tapahtui lapsuudessa, varsinaisena koehenkilönä olleelle perheenjäsenelle. Kertomusten seurauksena koehenkilö vakuuttui täysin ja uskoi täysin, että hän tosiaan oli kokenut kyseisen olemattoman tapahtumasarjan lapsuudessaan. Vääriä muistoja siis on mahdollista synnyttää ja ne tuntuvat yhtä tosilta, kuin ne muistikuvat, jotka perustuvat ainakin suurelta osalta todellisiin tapahtumiin. Käytännössä psykoterapeutin siis tulee olla äärimmäisen varovainen tilanteessa, jossa hän uskoo potilaiden oireiden viittaavan seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jottei hän tietoisesti tai tiedostamattaan yllytä asiakasta luomaan väärää muistoa. Osa psykoterapeuteista USA:ssa on kuitenkin toiminut tässä asiassa hyvinkin suoraviivaisesti ja kritiikittömästi, joten on perusteltua olettaa, että osa terapiassa muistetuista lapsuuden ajan seksuaalisista hyväksikäytöistä on vääriä muistoja.

 

Sen todistamiseksi, että monilla ihmisillä on kokemuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsuudessa, jotka he ovat unohtaneet tai torjuneet, on usein viitattu Linda Meyer Williamsin tutkimukseen, jossa sairaalaan hyväksikäytön vuoksi lääketieteelliseen tutkimukseen lapsina tuoduilta henkilöiltä kysyttiin 17 vuotta myöhemmin, muistavatko he kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessaan. Näistä henkilöistä, joiden lapsuuden aikainen hyväksikäyttö oli dokumentoitu tarkasti 38 % ei muistanut hyväksikäyttöä ja sairaalassa käyntiä haastattelussa.

 

Kuvassa niiden haastateltujen prosenttiosuudet, jotka jättivät haastattelussa kertomatta dokumentoidusta hyväksikäytöstä iän mukaan luokiteltuina.

 

On huomattava, että Williamsin tutkimuksessa ei tarkkaan ottaen selvitetty sitä, ovatko haastateltavat täysin unohtaneet ja torjuneet hyväksikäytön kokemuksen, niin, että sen muistaminen on dissosiaatiomallin mukaisesti täysin heidän mieleen palauttamisen kykynsä ulkopuolella. Williamsin tutkimuksessa noin kolme tuntia kestäneessä haastattelussa kysyttiin 14 kysymystä lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja haastateltavat katsottiin muistamattomiksi, jos eivät näissä kysymyksissä kertoneet hyväksikäytöstä. Williamsin tutkimusraportissa on käsitelty tarkasti eri virhelähteiden mahdollisuuksia tulosten kannalta. Williamsin aineistossa ne haastateltavat, jotka eivät muistaneet tutkimuksen perustana ollutta sairaalatutkimuksen aiheuttanutta seksuaalisen hyväksikäytön tapausta, kertoivat haastattelussa kuitenkin jostain toisesta hyväksikäytön tapauksesta 68 %. 32 % haastateltavista vastasi, että heitä ei ole koskaan hyväksikäytetty lapsuudessa.

Williams mainitsee yhden esimerkin, miten muistamattomuus ilmeni tutkimuksessa.

 

Jotkut naisista ilmensivät dramaattisesti sen, miten he eivät todellakaan muistaneet hyväksikäyttöä. Esimerkiksi yksi nuori nainen kertoi haastattelijalle, että häntä ei ole koskaan seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsuudessa, ja hän rauhallisesti ja toistuvasti vastasi kieltävästi yksityiskohtaisiin kysymyksiin hyväksikäytöstä. Kun häneltä sitten kysyttiin, onko kukaan hänen perheensä jäsen joutunut vaikeuksiin seksuaalisen käytöksensä takia, hän vastasi ”ei”, mutta hän spontaanisti lisäsi: ”Hetkinen, voisiko tämä olla joku tapaus, joka sattui jo ennen syntymääni? ” Kun hänelle oli vastattu ”kyllä”, hän jatkoi: ”En koskaan tavannut enoani, hän kuoli jo ennen syntymääni. Hän näet käytti hyväkseen pientä poikaa. Kun tämän pojan äiti sai selville, mitä oli tapahtunut, hän otti lihaveitsen, ja puukotti enoni kuoliaaksi.” Haastattelija ei kysellyt tapauksesta enempää, koska käytetty haastattelija ei tiennyt tutkimuksen tarkoitusta. Mutta kun tutkijat jälkeenpäin ottivat selvää tapauksesta sairaalan raporteista ja sanomalehdistä, niin tämä eno oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen haastateltavaa nelivuotiaana, hänen samanikäistä poika-leikkikaveriaan ja yhdeksänvuotiasta serkkua. Kun pojan äiti kuuli tapauksesta, hän puukotti enoa viisi kertaa ja eno menehtyi.

 

Huolimatta ansioistaan Linda Meyer Williamsin tukimusta ei voi vielä pitää lopullisena todisteena siitä, että lapsuusiän seksuaalinen hyväksikäyttö yleisesti unohdetaan täysin. Torjutun muiston teoria voi vielä paljastua yhdeksi psykiatrian myyteistä.

 

Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä perustietoja: Alle murrosikäisistä hyväksikäytön uhreista noin puolet on poikia. Hyväksikäyttäjä on erittäin harvin puistossa lymyävä namusetä, vaan melkein perheenjäsen, sukulainen, naapuri, urheiluvalmentaja tai muu lapsen läheinen henkilö. Hyväksikäytön haitallisuutta ei poista se seikka, että lapsi itse vaikuttaa suostuvan seksiin.

Edellinen Trauman kokeminen ja dissosiaatio

Tiedostamaton ilman mystiikkaa - aloitussivu

Tiedostamaton.net Etusivu

 

Tiedostamaton.net 2008 ©mikko.ahola