Kun eri puolille pään ihoa kiinnitetään elektrodeja voidaan mitata aivojen toiminnan aiheuttamia jänniteheilahteluja. Näin voidaan mitata esimerkiksi yksittäisen ääniärsykkeen aiheuttamia muutoksia aivojen sähköisessä toiminnassa. Jännitteiden heilahduksia nimitetään herätepotentiaaleiksi (evoked potential).
Herätepotentiaalien havaitsemista, vaikeuttaa aivojen spontaani toiminta. Tämän vuoksi sama koetilanne - sama äänimerkki - on toistettava lukuisia kertoja ja saadut signaalit laskettava tietokoneella yhteen, jolloin herätevaste tulee kohinan seasta näkyviin. Yksi ääni ärsyke aiheuttaa useinta peräkkäisiä heilahduksia aivojen sähköisessä toiminnassa. Kolmen sadan millisekunnin viiveellä syntyvä heilahdus, niin sanottu p300 aalto on ollut tutkijoiden mielenkiinnon kohteena. lyhyesti sanottuna voimakas, p300 aalto on merkkinä siitä, että kuulija on havainnut jotain odottamatonta, "oddball"-ilmiö. Esimerkkinä tyypillisestä p300 kokeesta on koe, jossa kuulokkeisiin annetaan 1kHz.n standardiääni 300 tuhannesosasekunnin välein, mutta satunnaisesti keskimäärin joka 20 ääniärsyke onkin 1,2 kHz.
Kuuntele tyypillisessä kokeessa kuultua äänimerkkisarjaa. P300.wav 41 kB
Poikkeava ääni aiheuttaa voimakkaan p300 aallon, ja siitä voidaan päätellä, että kuulija on huomannut äänen poikkeavan standardiäänestä. Jos äänten ero on pienempi esim. 1,03 kHz, ei erottelua ja tyypillistä p300-jänniteheilahdusta synny. Oleellista tällaisessa kokeessa on, että standardiäänen säännöllinen toistaminen luo aivoihin mallin, odotuksen toistuvasta ääniärsykkeestä. Poikkeava äänimerkki ei sulaudu, assimiloidu tähän malliin, vaan aiheuttaa ”outouden” havaitsemisen Tässä keskushermostomme taipumuksessa muodostaa malleja odotettavissa olevista äänistä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Samalla tavalla kuin meillä on avaruudellinen malli ympärillämme olevasta tilasta on meillä ajallinen malli tästä hetkestä ja siinä odotettavissa olevista muutoksista. Skeemalle tyypillisesti p300 aallon esiintyminen ei riipu siitä, kohdistammeko tietoisen tarkkaavaisuuden sen kuunteluun.
Seuraavassa on esitetty mekanismi, miten musiikki vaikuttaa tunteisiimme. Tämä selitys on todennäköisesti tärkein selitys musiikin vaikutukseen, vaikka tätä näkemystä ei tietääkseni ole pystytty mitenkään todistamaan kokeellisesti musiikin psykologiassa. Myös muilla tekijöillä, kuten musiikin ihmisääntä jäljittelevillä ominaisuuksilla voi olla oma vaikutuksensa.
Musiikissa oleellista on tietyn melodiapätkän toisto hieman muunneltuna. Kun kuuntelet mitä tahansa musiikiksi kokemaasi tuotetta, siinä aina varioiden toistetaan tiettyä melodiakuviota. Tällainen melodiakuvio voi olla mm. Seuraava.
Kuuntele kerran2.wav
Melodiakuvio on kuvattu palkkeina tässä kuvassa. Nuotin korkeutta kuvataan sen korkeudella ruudukolla, ja nuotin kestoa kuvaa palkin pituus.
Tällaisesta melodiakuviosta aivomme alkavat heti muodostaa mallia eli skeemaa. Jos äänikuvio toistuu täsmälleen samanlaisena, ja skeema toistuu täsmälleen samanlaisena ei tuloksena ole vielä musiikkia. Tästä esimerkkinä seuraava näyte:
Kuuntele samatoisto4.wav
Kuvassa näkyy selkeästi, miten sama kuvio toistuu täysin muuttumattomana:
Vaikka jotkut musiikkikappaleet voivat sinusta tuntua yksitoikkoisilta, niin näin yksitoikkoista musiikkia ei ole olemassakaan. Huomaa myös, että edes pienille lapsille tarkoitetut lastenlaulut eivät toista samaa kuviota muuttumattomana vaan aina muunneltuna.
Täsmälleen samaa melodiakuviota toistava esitys ei ole vielä musiikkia, mutta toisaalta musiikki vaatii saman kuvion muunneltua toistoa. Tämä tulee esille seuraavassa esimerkissä, jossa mahdollinen toisto on mahdollisimman tarkkaan pyritty eliminoimaan. Eli kuuntelijalle ei muodostu mitään rakennetta, jolla hän pystyisi ennakoimaan seuraavaksi esiintyvän nuotin. Myöskään tämä ei ole musiikkia.
Kunntele: sekoUs.wav
Saman näet selvästi myös palkkikuviosta:
Musiikkia saadaan aikaan, kun otetaan joku kuvio, ja sitä toistetaan uudelleen ja uudelleen, mutta samalla muunnetaan sitä enemmän tai vähemmän. Seuraavassa esimerkissä on otettu aiemmin mainittu peruskuvio, ja toistettu sitä muuttaen yhtä tai kahta nuottia kerrallaan. Nyt on jo selkeästi kyse musiikista. Kysein melodia ei ehkä menestyisi Euroviisuissa, mutta se on tehty autenttisen mekaanisesti, eli toinen mieleen tullut sävelkuvio, jota on muuteltu enempiä kokeilematta (Ainoastaan yksi korjaus):
Kuuntele: muunneltu3.wav
Palkkikuviosta nähdään, miten melodiakuvion neljättä ja viidettä säveltä on muunnettu.
Mistä tässä on kyse? Kun soitat saman melodiakuvion kaksi kertaa, alkavat aivot odottaa, että sama kuvio toistuu kolmannen kerran. Aivoissa siis muodostuu ennakoiva odotus siitä, mitä hetken kuluttua ihminen tulee kuulemaan. Tällainen mallintaminen on automaattista ja primitiivistä, tällaista mallintamista ei esimerkiksi tietoisella tahdonalaisella ponnistuksella pystytä estämään. Musiikissa tämä odotus kuitenkin hieman petetään, eli melodiakuvio ei toistukaan samanlaisena kuin skeemamme sitä odottaa. Skeema on luonteeltaan joustava, ja pystyy assimiloimaan itseensä jonkin verran itsestään poikkeavaa havainto-ainesta. Tätä skeeman sulauttavaa vaikutusta kutsutaan assimilaatioksi. Toisaalta skeeman assimiloidessa itseensä uusia aineksia, se itse muuntuu jonkin verran uudenlaiseksi. Tätä skeeman itsensä muuntumista nimitetään skeeman akkomodaatioksi.
Musiikin yhteys skeemojen akkomodaatioon ja assimilaatioon on selvä. Epäselvä sensijaan on kysymys, miksi assimilaatio ja akkomodaatio vaikuttavat tunteisiin. Selkeää vastausta ei ole, mutta kyse voi olla siitä, että ihminen kokonaisvaltaisena psykofyysisenä olentona kenties vaatii erilaisen tunnetilan riippuen siitä, joutuuko hän vaihtamaan ja hylkäämään skeemojaan vai säilyttämään ja jatkamaan senhetkisten skeemojen toimintaa. Silloin kun ihminen on surullinen ja epätoivoinen, on kyse siitä, että hän joutuu luopumaan skeemoistaan, hajoittamaan ne. Toiminnan taas sujuessa hyvin, skeemoja ei kannata vaihtaa vaan jatkaa hyvänolon tunteen saattelemana senhetkisten skeemojen toimintaa. Tämä voisi liittyä mm. Siihen, että surullisessa musiikissa skeemat ovat selvästi löysempiä, eli assimilaation ja akkomodaation määrä on suurempi verrattuna iloisiin melodioihin. Tämä on kuitenkin vain yksi olettamus.
Ei tarvita mitään musiikillista koulutusta muusikissa esiintyvien toistuvien ja muuntuvien tapahtumien tarkkailuun ja analysointiin. Tässä esitetyt periaatteet on helposti sovellettavissa kaikkeen musiikin kuunteluun. Melodiakulkujen toistumista ja muuntumista on helppo havaita ja niiden analysointi voi opettaa jokaista myös helposti säveltämään itse tarttuvia melodioita.
Huomautus rytmistä: Rytmin kohdalla skeeman assimilaatio ja akkomodaatio ovat hieman erilaisia. Ihmisen sisäinen kello, joka laskee rytmejä on äärimmäisen tarkka ja havaitsee jopa tuhannesosasekunnin erolla rytmin virheitä. Tämän takia mikroskooppiset vaihtelut rytmeissä on vaikea tiedostaa.
|
Mary Douglas näkee skeemojen vaikutksen taiteessa moniselitteisyyden (ambiguiteetti) ilmentymänä. Perustana hän käyttää Barttletin (1932) skeemateoriaa. Samanlaista selitystä on käytetty muutoinkin estetiikan psykologiassa . Moniselitteisyyden kohtaaminen ei kuitenkaan aina ole epämiellyttävä kokemus. Ymmärrettävästi se on joillain alueilla siedettävämpää kuin toisilla. Moniselitteisessä kokemuksessa on aina naurua, pahoinvointia ja shokkia vaihtelevissa määrin sekoittuneena - tämä voi olla stimuloivakin elämys. Empson on osoittanut, että runouden rikkaus syntyy juuri moniselitteisistä ilmaisuista. Taideteokseen tuo kiinnostavia vivahteita se, että veistoksen voi nähdä yhtä hyvin maisemaksi kuin lepääväksi alastonhahmoksi. Ehrenzweig (1953) on jopa väittänyt ihmisten nauttivan taideteoksista juuri siksi, että ne antavat mahdollisuuden siirtyä tavanomaisen kokemuksemme selkeiden rakenteiden tuolle puolen. Esteettinen nautinto syntyy jäsentymättömien muotojen havaitsemisesta. Mary Douglas Puhtaus ja vaara : ritualistisen rajanvedon analyysi Tampere : Vastapaino, 200 Bartlett, F.C. 1932. Remembering: An experimental and social study. Cambridge: Cambridhe University Press.
|
Taide ja tiedostamattoman psykologia - Kirjallisuus
SEURAAVA
Tiedostamaton ilman mystiikkaa - aloitussivu