Skeemat voidaan toiminnan rakenteen mukaisesti hierarkkisesti luokitella. Yläskeemoina, laajempina skeemoina ovat tarpeisiin ja motiiveihin liittyvät skeemat, jotka ennakoivat koko toiminnan kulun ja sisältävät odotuksen päämäärän saavuttamisesta. Tämän alapuolella ovat skeemat, jotka liittyvät toiminnan välitavoitteisiin ja vielä näiden alapuolella ovat skeemat, jotka toteuttavat yksikertaisia, "automatisoituneita" operaatioita. Yksikertaisella operaatiota toteuttavalla alaskeemalla, kuten ovenkahvan vääntämisellä, ei tietenkään voida katsoa olevan välitöntä motiivia, vaan se liittyy motiiviin olemalla laajemman yläskeeman osa. Toiminnan päämäärä on usein tarpeen tyydyttäminen tai psyykkisen epätasapainotilan laukaiseminen. Jos ajatellaan, että esimerkkitapauksessa toiminnan päämäärä on nälän tyydyttäminen ja ihmisellä herää suunnitelma käydä ravintolassa syömässä, on yläskeemana koko suunnitelma ravintolassa käynnistä. Keskitason skeemana on suunnitelma liikkumisesta ravintolaan ja alatason skeemana esimerkiksi se, miten ruoka syödään lusikalla tai haarukalla. Sensijaan eri tasoiset skeemat poikkeavat sen suhteen, kuinka helppo ne on ottaa oman tietoisen ajattelun kohteeksi. Eckbladin mukaan kaikkein laajimmat ja pienimmät skeemat ovat tavallisesti tietoisen ajattelun saavuttamattomissa, kun taas keskitason skeemat on helpompi tiedostaa. Aikaisemmin esitelty Aufgabe, tehtävä, on esimerkki helposti tiedostettavasta keskitason skeemasta. Havaintoskeema on taas "mikrotason" skeema, jota ei pysty tiedostamaan. Ja kun kirjailija selittää, miten hänellä on sisäinen pakko kirjoittaa, on tämä ilmaisun pakon tuova skeema vaikeasti tiedostettavissa.

Yläskeema on yleensä ajallisesti pidempikestoinen kuin alaskeema. Tässä piilee kuitenkin virheen tekemisen mahdollisuus skeemojen hierarkkisessa luokittelussa. Voitaisiin ajatella että ylin skeema on jokin maailmankuva tai elämänsuunnitelma. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ylin skeema on aina kullakin hetkellä koko ihmisen, kokonaisvaltaisen organismin tarvetilan täyttäminen. Eli ylin skeema on aina tarpeisiin, tunteisiin ja toiminnan motiiveihin liittyvä skeema. Tätä voisi kuvata Douglas Adamsia mukailevalla esimerkillä: Filosofi voi miettiä kysymystä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta ja olla lähellä sen ratkaisua, mutta jos käytännössä hänen eteensä ilmestyy narkomaani ison veitsen kanssa ja alkaa vaatia häneltä rahoja, niin filosofinkin pohdinta pysähtyy kuin seinään.

Vaikka työskentelisimme projektissa joka kestää useita vuosia, niin kuitenkin motiivi työhön on löydettävä joka päivä ja joka tunti ja jopa hetki erikseen.

Osasyy virheeseen unohtaa motiiviskeeman ensisijaisuus voi olla myös siinä, että itse asiassa motiiveitamme on useimmiten vaikea määritellä. Jos tarve on selkeä ja voimakas, voimakas nälkä, narkomaanin tarve saada heroiinia, on toimintamme päämäärä ja merkitys helppo havaita. Useimmiten toimintamme todellinen motiivi ei ole meille näin selvä vaan varsinainen motiivi jää meille hämäräksi ja tiedostamattomaksi. Eikä nykypsykologiaan auta meitä helposti selvittämään motiivejamme, sillä toimintamme motiiveja kuvaavia teorioita on lukuisa joukko.

Tämä kuvaa sitä vaikeutta, mikä motiivien määrittelyssä on: jos onnistut kuvaamaan toiminnan motiivin, kuvata samalla laajasti koko toiminnan aikaista psyykkistä toimintaa, ja vielä samalla sosiaalista ympäristöä ja yhteiskunnan arvoja.

Vaikka motiivien määrittely on vaikeaa, motiiviskeeman määräävää asemaa ei voi sivuuttaa. Motiivitekijät, kuten tarpeet ja tunteet määrittävät joka hetki sen tehtävän (aufgabe), mitä Me olemme suorittamassa. Ja tämä tehtävä määrittää taas tietoisuutemme sisällön. Vaikka tietoinen ajattelumme on itsenäistä ja noudattaa ajattelun lakeja, niin motiivi määrittää sen tehtävän, jota ajattelun avulla yritämme toteuttaa. Tunteiden ja motiivien aiheuttama sisältöjen valikoituminen ja vaihtuminen lähentää skeemateorioita psykoanalyysissä tutkittuihin ilmiöihin.