Tunneskeeman hahmottelua ja kysymyksiä

Tässä esityksessä on alun perin Uznadzen koulukunnalta lainattujen ajatusten perusteella esitetty erityisen tunteita ja tarpeita kantavien skeemojen olemassaolo. Tällainen tunne-tarve-skeema olisi kaikkein ensisijaisin skeema, skeemojen hierarkiassa ylimpänä oleva skeema, joka säätelee omalla tavallaan muiden skeemojen toimintaa. Kyseessä voidaan katsoa olevan kognitiivisen skeeman laajennus tunne-alueelle. Samalla tavoin on esim. Stern esittänyt sensomotorisen skeeman käsitettä kuvaamaan tarpeita ja tunteita. Tarkoittamani tunneskeema poikkeaa kognitiivisen psykoterapian skeemakäsitteestä siinä, että tunneskeema olisi astetta syvällisempi verrattuna kognitiivisessa terapiassa kuvattuihin skeemoihin. Astetta syvällisempi eli hierarkiassa korkeampi, skeemojen kaikkein perustavin taso.

Koska tunnetta kantava sensomotorinen skeema on tiedostamaton - sekä rakenteellisesti että dynaamisesti, niin kun seuraavassa kuvaillaan tunnetta kantavan skeeman ominaisuuksia, niin kyseessä on paljolti hahmottelusta ja spekuloinnistakin. Valmiita kuvauksia ei kuitenkaan psykologiasta löydy.

Skeemojen kiinnittyminen ja tunteiden oppiminen

BEHAVIORISMI
Vertaisin skeeman toimintaa tavallaan behavioristien malliin neuroosien synnystä. Behavioristien mukaan fobia syntyi ilman ajattelun tai tietoisuuden myötävaikutusta, riitti, että jonkin ärsykkeen yhteydessä annettiin kivulias sähköisku tai herätettiin pelkoreaktio muulla tavalla. Behavioristit katsoivat klassisen tai operationaalisen ehdollistamisen riittävän selittämään myöhemmät foobiset reaktiot. Kuitenkin kokeellinen psykologia on edennyt behaviorismin päivistä, ja pavlovilainen malli ärsykkeen ja reaktion assosioitumisesta on osoittautunut liian yksinkertaiseksi. Lyhyesti ja kärjistetysti sanottuna assosiaatiota ei ole, vaan tilanne kokonaisuutenaan kiinnittyy muistiin eli tilanteesta syntyy laaja muistirakenne. Koko tilanne kiinnittyy siihen skeemaan, joka subjektilla kyseisessä tilanteessa on muodostunut. Behavioristeilta kopioin kyllä ajatuksen, että

1. Ehdollistuminen edellyttää todellisen palkinnon, todellisen mielihyvän olemassaoloa - tai vastaavasti todellisen rangaistuksen, kivun tai negatiivisen tunnekokemuksen todellista esiintymistä.

2. Tunnekokemuksen oppiminen tai tunteiden herääminen ei edellytä tietoisen ajattelun mukana oloa. Havaintotietoisuus on kyllä oppimisessa mukana. Erona behaviorismiin näkisin, että tunteet ja tarpeet kiinnittyvät skeemoihin, jotka ovat laajempia representaatioita ulkoisesta todellisuudesta kuin s-r reaktioassosiaatiot. Lisäksi skeemat kehittyvät uusissa tilanteissa vanhojen skeemojen pohjalta, eli oppiminen perustuu aina aiemman kokemuksen pohjalta.

Skeemojen itsenäinen toiminta - alitajunta?

Tunnetason skeemat toimivat tietyllä tavalla itsenäisesti tietoisen ajattelun ulkopuolella. Tämä mahdollistaa sen, että tiedostamaton ilmentyy erilaisina "mystisinä ja selittämättöminä ilmiöinä" jotka tulevat tietoisen kontrollimme ulkopuolelta. Osassa MathPsych - TunteetTiiviisti olen kuvannut, miten tunteet ja tarpeet toimivat eläimillä ja muodostavat järjestelmän, jossa tarpeet ja tunteet voimakkuuksiensa perusteella "tekevät päätöksiä" eli ratkaisevat mikä käyttäytymisvaihtoehto valitaan. Eläimillä tämä järjestelmä ohjaa mahdollisimman maksimaaliseen tarpeentyydytykseen, mutta samalla ohjaa välttämään vaaroja ympäristössä. Samalla tavoin tarpeet ja tunteet ohjailevat myös ihmisten toimintaa tunneskeemojen tasolla. Ilman tietoisen ajattelun väliintuloakin skeemat suuntaavat toimintaamme kohti mielihyvää ja poimiessaan vaaroista kertovia piirteitä ympäristöstä hillitsevät ja kääntävät toiminnan pois riskialttiista suunnasta. Esimerkiksi meillä herää tietoisia tai tiedostamattomia seksuaalisia tunteita, mutta vastaavasti meillä herää pelkoja ja ahdistuksia, jotka estävät niiden esilletulon sosiaalisesti sopimattomalla tavalla - ainakin useimmiten. Tai jos tarpeeksi monta kertaa tavoittelemme aiemmin hyvänä koettua päämäärää ja tilanteen muututtua jatkuvasti epäonnistumme ja petymme tavoitellessamme mennyttä, valtaa mielemme masennus, joka pysäyttää turhat yrityksemme Tämä tarpeiden ja tunteiden herääminen tapahtuu suhteellisen itsenäisesti tietoisen ajattelumme suhteen. Tarpeemme ja tunteemme voivat tulla tietoisen ajattelumme sisällöksi enemmän tai vähemmän, mutta niiden ei tarvitse tiedostua. Toiminta valikoi kohteita ja muuttaa suuntaa myös meidän sitä tiedostamatta.

Meillä on mahdollisuus tehdä valintoja ja päätöksiä tietoisen ajattelun tasolla, mutta aina välillä herää kysymys: Kumpi taso on viisaampi?

Tietoinen ajattelu ja tunneskeemat on hyvä erottaa selkeästi toisistaan. Tietoinen ajattelu taas ei suoraan heijasta tunneskeemojen sisältöä. Ajattelu voi käsitellä kulloistakin tunnetilaa, tai se voi olla käsittelemättä sitä. Tunnetila voi heijastua tietoisuudessa siirtymänä tai tiivistymänä. Tai ajatus voi olla reaktionmuodostus vallitsevalle tunneskeemalle. Tunneskeeman vaikutus tietoisen ajattelun sisältöön on useimmiten epäsuora. Tunneskeeman vaikutusta tietoisen ajattelun sisältöön on kuvattu valikoitumisen mekanismin kautta. Erottelemalla tunneskeemat ja tietoinen ajattelu toisistaan, tullaan hyvin lähelle sitä jakoa, jonka Freud teki erotellessaan tietoisuuden ja piilotajunnan toisistaan. Samalla Freudin kuvaamat ilmiöt selittyvät yksikertaisesti, eivätkä vaadi mitään mystiikkaa selitykseksi, vaikkakin on todettava, että tunneskeemat jäävät aina osittain arvoituksellisiksi - niiden tyhjentävä tai edes lähes täydellinen kuvaaminen on mahdotonta, koska ne ovat luonteeltaan piilossa olevia rakenteita.

Toinen jako mikä on olemassa, on jako tiedon ja taiteen välille. Tämä jako tulee myös esille tässä psykologisessa kahden tason erottelussa. Taide on nimenomaan kommunikaation muoto, joka vaikuttaa suoraan tunneskeemojen tasolla.