Skeeman olemus 1.
Tiedostamaton skeema kokeellisen psykologian kohteena:

Niitä skeeman eli virityksen ominaisuuksia, joita Uznadzen koulukunta pitää tärkeinä, on hieman hankala tuoda esiin kokeellisen psykologian edellyttämällä tavalla. Kun halutaan noudattaa tiukkaa kokeellista kontrollia, on skeemaa, tiedostamaton odotustila, herätettävä ja sen on vaikutettava ilman tietoisen ajattelun väliintuloa. Tällaista koeasetelmaa ei ole helppo toteuttaa. Georgialaisten kokeissa on käytetty periaatteessa samanlaista koe-asetelmaa kuin seuraavassa kokeessa.

B vai 13

Koe perustuu siihen, että venäläisessä eli kyrillisessä kirjaimistossa ja latinalaisessa kirjaimistossa käytetään samanlaisia kirjaimia, jotka kuitenkin merkitykseltään poikkeavat toisistaan. Koehenkilöille annetaan ensin ääneen luettavaksi lista latinankielisin kirjaimin kirjoitettuja sanoja, jolloin hänelle kiinnittyy skeemat käyttää latinalaista kirjaimistoa. Näitä koekertoja nimitetään kiinnittäviksi toistoiksi. Tämän jälkeen listassa on sanoja, jotka latinalaisittain luettuna ovat epämielekkäitä, esim. potut, mutta venäjäksi luettuina mielekkäitä (potor äännetään potor = roottori). Useimmissa tapauksissa koehenkilö lukee monta sanaa epämielekkäinä, ennen kuin skeema muuttuu. Näitä skeemaa testaavia sanoja nimitetään kriittisiksi toistoiksi.

Kiinnittävillä koekerroilla koehenkilölle luodaan tiedostamaton odotus tilanteesta, valmiustila lukea sanat latinalaisen kirjaimiston mukaan. Skeema tulee esiin "virhetoimintoina", epäadekvaattina toimintana verrattuna parempaan ratkaisuun. Koeasetelmassa virhetoimintana esiintyvän skeeman täytyy myös tarkkaan säilyä tiedostamattomana. Koehenkilön ottaessa oman toimintansa tietoisen tarkastelun kohteeksi, eli hänen objektivoidessaan tapahtuman, hän huomaa heti virheensä ja muuttaa skeemaansa. Samantyyppinen rakenteeltaan on nk. Luchinsin piilosanatesti, jota Koskijännes ja Määttänen ovat käyttäneet tutkiessaan alkoholin vaikutuksia virityksiin. Tässä testissä koehenkilön tehtävänä oli löytää 3-5 kirjaaminen eläimen nimi kirjain-jonosta. Kiinnittävissä kokeissa sana löytyi aina poimimalla joka toinen kirjain: ÄPÖYSYF, EVPAURWIIS; UTUENEFROI, ym. Näissä kokeissa koehenkilölle kiinnittyi tiedostamaton skeema valita joka toinen kirjain. Kriittisissä kokeissa tämä skeema ilmeni siten, ettei koehenkilö ensinnäkään huomannut suoraa, helpompaa ratkaisua: UTOILOHII (lohi, tilhi), ÄTÄIOKOKSA (täi, tikka) ja vain toisella tavalla ratkeava tehtävä vaikeutui huomattavasti.

Samantyyppistä koetta ovat georgialaiset käyttäneet tutkittaessa tunteiden vaikutusta virityksiin. Tässä kokeessa piilosanat olivat adjektiiveja, ja koe-henkilöille uskoteltiin, että adjektiivit ovat muiden koehenkilöiden heistä esittämiä arviointeja. (Koe-henkilöt olivat ensin osallistuneet ryhmätilanteeseen, jonka jälkeen he arvioivat toistensa ominaisuuksia.) Kokeessa ilmeni, että kun adjektiivi oli negatiivinen ja järkytti koehenkilöä, hänen skeemansa särkyi ja kaavan mukainen piilosanojen ratkaisu vaikeutui. (Torjunnan mekanismi toteutettuna kokeellisesti?)