Aluksi palaamme jälleen eläinten psyykkiseen toimintaan. Eläimet tulevat toimeen ilman ihmiselle tyypillistä tietoista ajattelua. Ilman tietoista ajatteluakin eläimet kuitenkin pystyvät monimutkaiseen ja joustavaan toimintaan ja oppimaan uusia käyttäytymismuotoja. Eläimellä on varasto erilaisia
1. synnynnäisiä valmiita vaistotoimintoja (oppiminen muokkaa näitäkin) ja
2. opittuja toimintoja.
Eläimen käyttäytyessä jotkut näistä toiminnoista aktivoituvat ja muuntuvat kyseiseen ulkoiseen tilanteeseen sopiviksi. Eläimellä sen eri psyykkiset toiminnot organisoituvat kokonaisuudeksi. Ihminen käyttää paljolti tietoista ajattelua organisoimaan psyykkisiä toimintojaan, mutta eläimellä ei tätä mahdollisuutta ole. Silti tämä organisoituminen onnistuu eläimeltä hyvin, sitä säätelevät omat psykologiset lainalaisuutensa, jotka poikkeavat meille tutusta tietoisen ajattelun lainalaisuuksista.

Eläimellä ei tietoinen ajattelu kontrolloi käyttäytymistä, vaan käyttäytyminen syntyy "itsestään" tai automaattisesti. Ympäristön tilanne vuorovaikutuksessa eläimen tarvetilan kanssa laukaisee käyttäytymisen, joko vaistotoiminnan tai opitun käyttäytymisen välityksellä. Jo vuosisadan alussa käyttäytymisen synnyn selittämiseksi kehitettiin malli:

Eli eläin ei lähde etsimään ravintoa, jos sillä ei ole nälkä. Toisaalta tarvitaan myös tarpeeseen liittyvä tilanne. Tällä eläimen käyttäytymisen tasolla, myös tunteet vaikuttavat välittömästi käyttäytymisen muodostumiseen, kuten tunteiden merkitystä analysoitaessa kuvattiin. Eläin on käyttäytymisessään sidoksissa ympäristöönsä ja omaan tilaansa, sillä ei ole omaa tahtoa. Eläimelle ominaista psyykkisen toiminnan tasoa, nimitetään impulsiivisen toiminnan tasoksi.

Vaikka impulsiivisella tasolla toiminta syntyy "itsestään" tai "automaattisesti", ilman tietoisia päätöksi tai valintoja tämä ei merkitse sitä, että tekijä, subjekti katoaisi. Subjektina toimii koko organismi, eli eläin tai ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena. Koska toiminta impulsiivisella tasolla on jatkuva ketju toisiaan seuraavia toimintoja, maailmaa ei koeta toistettavana ja pysyvänä eli objektivaatiota ja subjektivaatiota ei tapahdu.

Vaikka ihmiselle on kehittynyt uusi korkeampi psyykkisen toiminnan muoto, tietoinen ajattelu, ei ihmisen psyykkisestä toiminnasta ole kadonnut eläimelle tyypillinen impulsiivinen taso. Ihmisen psyykkinen toiminta voidaan siis jakaa kahdelle tasolle, tietoisen ajattelun tasolle ja impulsiivisen toiminnan tasolle. Ei kuitenkaan ole lainkaan yksikertaista hahmottaa mikä osa psyykkisestä toiminnastamme on toimintaa impulsiivisella tasolla ja mikä toimintaa tietoisen ajattelun tasolla. Impulsiivisella tasolla tapahtuvat sellaiset psyykkisen toiminnan puolet kuin tarpeiden ja tunteiden herääminen, impulsiivisen tason toiminta liittyy taiteelliseen kokemiseen kun taas tietoinen taso tiedon välittämiseen ja käsittelyyn.

Impulsiivisen tason psyykkinen toiminta ei ole tiedostamatonta siinä mielessä, että se sisältää havaintotietoisuutta ja tietoisuuden valokeilan tietoisuutta, mutta toisaalta impulsiivisen tason toiminta perustuu sisäistyneisiin toimintoihin, jotka ovat lyhentyneet ja kadonneet mahdollisen tietoisen tarkastelun piiristä. Aiemmin mainittiin, että toimintojen sisäistyminen, lyheneminen ja automatisoituminen ei yksin selitä niitä dynaamisen tiedostamattoman ilmiöitä, joita Freud on kuvannut. Jos kuitenkin yhdistetään sisäistyneet toiminnot, ja se, että näitä toimintoja syntyy impulsiivisella tasolla "itsestään" ja että tunteet vaikuttavat ja ohjaavat näitä toimintoja samalla tavoin kuin tunteet ohjaavat ja valikoivat eläimen toimintoja, niin saadaan malli tiedostamattomasta psyykkisestä toiminnasta. Tämän mallin avulla voidaan ymmärtää yksikertaisemmin tiedostamaton psyykkinen toiminta. Näin voidaan myös ymmärtää, miten se toimii suhteellisen itsenäisesti - usein riippumattomana tietoisesta minästä. Samalla voidaan myös välttää usein tapahtuva tiedostamattomien ilmiöiden mystifiointi.

Seuraava Impulsiivisen tason ja tietoisen ajattelun tason eroavaisuuksia