Mitä on rakkaus

Jos tarkoitamme rakkaudella perinteistä sukupuolikumppanien välistä rakkautta, niin nykynäkemyksen valossa on kyse kiintymyssuhteesta. Kiintymyssuhteen perusmalli on vanhemman ja pienen lapsen suhde. Rakkaus on siis pohjimmiltaan samanlaista kiintymystä kuin äidin tai isän ja pienen lapsen välillä, mutta aikuisten välisessä rakkaussuhteessa tähän kiintymykseen sekoittuu voimakkaasti seksuaalinen puoli. Jos lapsi on jäänyt pienenä hyvin puutteellisen tai kokonaan puuttuvan äidin rakkauden varaan, aiheuttaa tämä vaikeuksia tai mahdottomuutta kokea rakkaussuhde aikuisena. Äärimmäiset tilanteet, esimerkiksi kiintymyksen kohteen lähes täydellinen puuttuminen lapsuudessa johtaa useimmiten myös vakaviin häiriöihin seksuaalisuuden alueella (samansuuntainen tulos myös apinoilla).

Seksi liittyy useimmiten rakkauteen. Seksin harjoittaminen koetaan niin läheiseksi ja intiimiksi toiminnaksi, että yhteinen seksi voi johtaa nopeaan rakastumiseen. Seksi ei kuitenkaan ole välttämättä sidottu kiintymykseen, vaan seksi onnistuu myös ilman kiintymyssuhdetta, eli seksin ja kiintymyksen voi erottaa toisistaan - tai tarkemmin sanottuna ne voivat erottua ihmisen kokemuspiirissä toisistaan, sillä omaa tunne-elämää on vaikea tahdonalaisesti suunnata. Tämä koskee sekä miehiä, että naisia, vaikka kulttuurisamme on taipumus paheksua naisten kiintymyksestä irtaantunutta seksiä. Ei-seksuaalisia kiintymyssuhteita ovat vanhempi-lapsi suhteen lisäksi kiintymykset sisariin ja ystäviin. Ystävyyssuhde voi olla joskus yhtä voimakas kuin rakkaussuhde. Ystävä on useimmiten samaa sukupuolta, sillä vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa on vaikea estää suhteen seksuaalistuminen. Pitkissä psykoterapioissa syntyy useimmiten voimakaskin kiintymyssuhde.

Rakkaudella ja kiintymyksellä voidaan ajatella olevan biologinen perusta. Ihmisen käyttäytymisen selittäminen biologialla on kuitenkin ongelmallista, mutta aikuisella ihmisellä oleva rakkauden voimakas tarve voidaan päätellä negatiivisten tunteiden voimakkuuden perusteella. Rakkauden menetys kuoleman tai eron kautta aiheuttaa voimakkaan surun, joka usein johtaa myös masennukseen. Rakkauden menettämisen kuviteltu tai todellinen uhka herättää voimakkaita pelkoja ja voi johtaa pahoihinkin mustasukkaisuusreaktioihin ja parisuhteen ongelmat johtavat välillä turhaumiin.

Rakkaus ja kiintymys ovat tunteena vastavoima aggressiolle. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ihanteellinen parisuhde olisi aggressioton rauhan tyyssija - päinvastoin. Läheisessä suhteessa koetaan voimakkaimmat vihan tunteet - mm. suurin osa tapoista ja murhista kohdistuu perheenjäseniin.

Rakastumisvaiheessa, rakkauden alussa koetaan voimakkaita tunteita. Tyypillistä on kokea rakkauden kohde ja samalla myös oma itsensä ideaalisina. Rakastumisvaiheen ihannoiva jatkuva onni kestää noin puolesta vuodesta vuoteen. Tämän jälkeen rakkaus arkipäiväistyy, mutta jatkuu syvänä tunteena, mikä tulee esiin yllämainituista negatiivista tunnevaikutuksista. Rakkauden syntyyn voi liittyä voimakkaita ristiriitoja, jotka liittyvät suhteen aloittamisen esteisiin, kuten omien tunteiden ambivalenssiin, tai ulkoisiin esteisiin niin kun Romeon ja Julian draamassa. Yksi ristiriitoja ja tunteita voimistava tekijä on epävarmuus toisen tunteiden syvyydestä ja pysyvyydestä ja pelko yllättävän eron aiheuttamasta pettymyksestä.

Posti tekijälle