|
Tietoisia ajatuksia voit kommunikoida toisille ihmisille yksinkertaisesti ja suoraan puheen tai kirjoituksen avulla. Sen sijaan, jos haluat välittää elämyksiä tai tunnekokemuksia, täytyy sinun käyttää taiteellisia keinoja niiden kommunikoimiseen. Tietoinen ajattelu on vain osa ihmisen psyykkisestä toiminnasta - osajoukko. Tietoisen ajattelun ulkopuolelle jää suuri osa psyykkistä toimintaa, nämä tietoisen ajattelun ulkopuoliset toiminnat voivat olla a) huomaamattomia, b) dynaamisesti tiedostamattomia tai c) rakenteellisesti tiedostamattomia. Oleellista kuitenkin on, että tunteidemme ja tarpeittemme herääminen tapahtuu tällä impulsiivisen toiminnan tasolla ja näin ollen taiteeseen väistämättä liittyvät tunne-elämykset syntyvät tällä tasolla. Tietenkin olisi tietoisen ajattelun tasolla käytännöllistä ymmärtää miksi joku taideteos herättää tietyt tunteet ja elämykset. Näin taiteilijankin olisi helpompi luoda uusia taideteoksia jotka vetoavat yleisön tunteisiin. Tässä suhteessa taiteilija olisi samassa asemassa kuin paniikkihäiriöstä kärsivä ihminen, jolle myös olisi hyödyllistä tietää, mitkä tekijät oikeastaan synnyttävät hänen ahdistuksensa. 1. Dynaaminen tiedostamaton voi olla esteenä sille, ettei yksilö pääse käsiksi taideteoksen todellisten tunnesisältöjen rakenteeseen. Tässä taiteen analysoijaa voi auttaa, jos hän on itse käynyt läpi psykoanalyysin, jolloin hän pystyy ymmärtämään tietoisesti paremmin taideteokseen liittyvät dynaamisesti tiedostamattomat komponentit. Taiteen tutkija on tässä suhteessa samassa asemassa kuin psykoanalyytikko. Jos taiteen tutkija käyttää psykoanalyysissä saamaansa torjunnan läpäisevää kokemusta taiteen analysoinnissa, on hän siinä ylimielisessä asemassa, että hän voi väittää, että hänen tulkintojaan voi kritisoida vain toinen psykoanalyysin läpikäynyt tutkija. 2. Varsinaisesti Freudin taiteentutkimukselle tekee mielenkiintoiseksi hänen pääteoksensa "Unien tulkinnan" kuudes luku. Tässä Freud esittää, miten piilotajunta toimii, ja miten se toimii eri logiikan mukaan kuin tietoinen ajattelumme. Freud esittää miten unien kuvakerronta syntyy tiivistymien, siirtymien ja symbolimuodostuksen kautta laajemmista "uniajatuksista". Eli vaikka uni olisi vilkas ja värikäs, se silti esittää vain osan niistä psyykkisistä prosesseista, jotka unen muovaavat. Freud kuvaa "unityötä", miten unen alla piilossa elää vielä laajempi tapahtumien sarja, jossa asioita yhdistellään, muunnetaan, muutetaan vastakohdiksi ja karsitaan. Esimerkkejä: Eri ihmiset voivat unissa sulautua yhdistelmähenkilöiksi: "Samastumisen tuloksena kahdesta tai useammasta henkilöstä, joita toisiinsa nivomassa on jokin kaikille yhteinen piirre, ilmaantuu uneen vain yksi toisen tai muiden jäädessä näkymättömiin". "Silmään pistää erityisesti se, miten uni suhtautuu vastakohtaan ja ristiriitaan. Se näet ei piittaa niistä mitään — on kuin se ei tuntisi käsitettä ei eikä kieltoa. Erittäin halukkaasti se liittää vastakohdat yhteen ja esittää ne siten yhtenä. Yhtä vapaastihan unityö korvaa minkä tahansa elementin sen toivevastakohdalla, niin että aina jää harkittavaksi onko jokin unessa esiintyvä elementti tulkittava itseisarvonsa vaiko vasta-arvonsa mukaan — sikäli kuin sille ylimalkaan vastakohtaa on ajateltavissa." Kuten esimerkeistä huomataan, unityössä ei ole kyse samanlaisesta loogisesta ajattelutyöstä kuin tietoisessa ajattelussa. Kyse ei kuitenkaan ole unen ja valvetilan aikaisesta psyykkisten toimintojen erilaisuudesta Tarkemmin, vaan myös valvetilassa piilotajunta tai tiedostamaton toimii samalla tavoin. Samalla tavoin kuin tiivistymät ja siirtymät muovaavat unia, ne vaikuttavat myös valvetilan aikaisten tunnekokemusten syntyyn, kuten fobioiden syntyyn. Unessa käärme on symboli ja samalla tavoin fobioissa. Piilotajunnan ei-looginen toiminta on tyypillistä skeemojen toimintaa impulsiivisen toiminnan tasolla. Taideteoksen tehtävänä ei ole välittää loogista tietoa toiselle ihmiselle, vaan sen tarkoituksena on vaikuttaa suoraan Freudin kuvaamalla piiloajatusten tasolle, eli tunnetasolle eli impulsiivisen toiminnan tasolle. Tämä tietenkin on kaikille taiteilijoille intuitiivisesti selvä asia. Itse en ole taiteilija, joten en osaa sanoa, mitä hyötyä taiteilijalle tai taiteen tutkijalle voisi olla taiteen vaikutusten psykologisten tekijöiden kuvauksesta - joko Freudin unien tulkinnan menetelmästä tai uudempien skeemateorioiden tuloksista. Tietenkin voidaan ajatella, että romaani syntyy kirjoittajan piilotajunnassa ja tiivistyy kertomukseksi samalla tavoin kuin unet syntyvät tiivistyminä nukkujan unityön tuloksena, mutta toisaalta kirjallisuuden tutkija ei ole samassa asemassa kuin psykoanalyytikko, joka tulkitsee unen nojautumalla unen asiakkaassa herättämiin miellejohtumiin. Kirjallisuuden tutkija, joka analysoi psykoanalyyttisesti teosta, tutkii itse asiassa teoksen hänessä itsessään herättämiä mielikuvia ja hän näinollen analysoi itseään. Mahdollisesti tällaisella analyysillä voisi saada esille jotain kollektiivista, kaikille ihmisille yhteistä alitajuista materiaalia, mutta helposti tuloksena on vain vaikuttavilla psykoanalyyttisillä käsitteillä kuorrutettua näennäistiedettä (fiction-science). |