- Tiedostamaton ilman mystiikkaaPsykoanalyyttinen teoria ei ole erityisen monimutkainen, eikä psykoanalyysin ongelma ole suuressa tietomäärässä, joka pitäisi hallita ennen menestyksellistä toimintaa psykoterapeutin ammatissa. Varsinainen vaikeus piilee siinä, että psykoanalyysi käsittelee juuri niitä psyykkisen toiminnan sisältöjä, jotka ovat torjunnan tai muiden defenssien avulla suljettu tietoisuuden ulkopuolelle. Freud totesi kirjassaan Unien tulkinta, että hän ei voi kirjoittaa samanlaista unien tulkintaopasta kuin monet muut unien tulkitsijat, jotka esittivät luettelon unisymboleista ja esittivät sitten kullekin unisymbolille tulkinnan. Sama mahdottomuus pätee psykoanalyyttiseen tietoon kokonaisuutena, ei voida esittää luetteloa oireista tai mielikuvista, ja sitten yhdistää tällaisen luettelon jokaiseen jäseneen sen psykoanalyyttinen tulkinta. Psykoanalyysissä ei ole kyse mekaanisesta tulkinnasta tai abstraktin tiedon varassa tehdyistä päätelmistä, vaan psykoanalyytikko kuuntelee asiakkaansa puhetta ja äänensävyjä, ja eläytyen hänen kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa ja yrittää empaattisesti ymmärtää asiakkaan tunnekokemuksen. Itse asiassa psykoanalyytikko käyttää paljon terapiatilanteessa herääviä omia tunteitaan ymmärryksen lähteenä. Potilaan kannalta taas on hyvä, jos hän osaa kielellisesti hyvin ilmaista tunteitaan ja kokemuksiaan. Ilmaisun kannattaa myös olla enemmän taiteellista kuin älyllistä kuvauksia elämän tilanteista. Katso myös. Taide ja psykoanalyysi Jos psykoanalyytikon tehtävänä on asiakkaan tiedostamattomien psyykkisten sisältöjen esille tuominen ja ymmärtäminen, niin tämä edellyttää, että psykoanalyytikko itse on tutustunut omiin tiedostamattomiin puoliinsa. Tämän hän on voinut tehdä vain käymällä itse läpi psykoanalyysin. Psykoanalyytikoksi kouluttautuminen edellyttääkin aina oman psykoanalyysin läpikäymistä. (Freud ei ensimmäisenä psykoanalyytikkona itse käynyt läpi analyysiä). Tässä ei ole vielä kaikki, sillä useat psykoanalyytikot katsovat, että psykoanalyysi ei onnistu, ellei analysoitavalla ei ole todellista ahdistusta. Vain ahdistus ja masennus toimivat voimina, jotka ajavat analysoitavat työskentelemään analyysissä. Pelkkä älyllinen mielenkiinto ei riitä kunnollisen psykoanalyysin ainekseksi. Tämän takia psykoanalyytikon tulisikin olla itse kärsinyt aikanaan ahdistuksesta ja oman psykoanalyysin avulla päässyt niin paljon eroon ahdistuksestaan, että se ei haittaa hänen työskentelyään psykoterapeutin vaativassa ammatissa. Spekulatiivisemmin psykoanalyytikon vaatimukset voitaisiin viedä vielä pidemmälle, sillä voidaan katsoa, että vaikeammat häiriöt vaativat myös sitä, että psykoanalyysissä mennään "syvemmälle", eli vaikeampiin ja varhaisempiin kokemuksiin. Toisaalta voidaan myös ajatella, että psykoanalyytikko ymmärtää paremmin asiakkaan kokemuksia, jos hänellä ja asiakkaalla on samatyyppistä ongelmatiikkaa. Sama ongelma dynaamisen tiedostamattoman ymmärtämisestä tulee esille myös silloin, kun psykoanalyyttisiä näkemyksiä yritetään popularisoida. Suurin ongelma ei tässäkään ole asioiden monimutkaisuudessa, vaan torjunnan muodostamassa muurissa. Tämän muurin läpäiseminen on vaikeaa ja vaatii erilaisia temppuja onnistuakseen. Esimerkiksi Alice Miller osaa käyttää dramaattisia kuvauksia, joiden kautta muurin ylitys onnistuu tavanomaista paremmin. |