Lohkominen eli splitting
Lohkomista defensseinä käytävä ihminen jakaa usein ihmiset kahteen ryhmään hyviin ja pahoihin. Pahoihin eli huonoihin kuuluvat ne ihmiset, jotka jollain tavalla turhauttavat ja joille ollaan vihaisia. Turhautumisen seurauksena myös hyvä ihminen voi siirtyä pahojen ihmisten ryhmään. Tavallisesti me koemme ihmisen sellaisina, että hyvät ja pahat ominaisuudet ovat ihmisissä sekoittuneena. Lohkomiseen ajatellaan perustuvan siihen, että pienellä lapsella on aluksi kaksi täysin erillistä mielikuvaa äidistään: hyvä äiti ja paha äiti. Hyvä äiti antaa positiiviset tunteet ja tyydyttää tarpeet, paha äiti turhauttaa ja on vihan kohde. Lapsen kehitykseen myötä nämä kaksi Mielikuva äidistä sulautuvat yhteen. Äiti rakkauden kohteena ja äiti aggression kohteena yhdistyvät yhdeksi skeemaksi. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan sulautumisen kehitys estyy. Yhteen sulautumisen estymisen syy voi olla se, että lapsen kokemat vihan tunteet ovat niin voimakkaita, ettei niitä voi yhdistää ehkä tavallista heiveröisempiin rakkauden tunteisiin. Ei ole täysin yksiselitteistä määritellä lohkomista defenssiksi, se voidaan tulkita myös rakenteeksi, missä kaksi skeemaa ei ole yhdistynyt. Lohkomisen mekanismi on mahdollisesti dissosiaatioon perustuva. Kun hyvänä koettu ihminen voi hyvin nopeasti turhautumaan seurauksena heilahtaa splitin toiselle puolelle, voimakkaan vihan kohteeksi, tekee tämä pysyvien ihmissuhteiden ylläpitämisen vaikeaksi. Jyrkkä heilahtelua ja jyrkkä jako hyviin ja pahoihin tekee myös todennäköisemmäksi raa'at pahoinpitelyt, sillä normaali säälin tunne ei ole estämässä täysin pahana koetun ihmisen vahingoittamista. Mustavalkoinen jako täysiin hyviin ja täysin pahoihin ihmisiin on meille tuttu myös elokuvista ja kirjallisuudesta. Näennäisesti tämä muistuttaa lohkomista, yritetäänhän elokuvissa pahoista tehdä tosi pahoja ja hyvistä tosi hyviä. Varsinaisessa psykologisessa lohkomisessa liikutaan kuitenkin ”syvemmällä”, kyse on tiedostamattomasta syvältä tunteita jakavasta rakenteesta. Vaikka elokuvissa tietoisella tasolla mustavalkoinen jako on hyvinkin jyrkkä ja joskus häiritsevänkin räikeä, niin varsinainen tunteisiin liittyvä Lohkominen tapahtuu tiedostamattomalla tasolla. Elokuvissa olevat roolihahmot me sulautamme osaksi omia representaatioita eli skeemoja, ja normaalisti meidän skeemamme sulauttavat samaan ihmiseen hyvän ja pahan, rakkauden ja vihan. Niinpä esimerkiksi Tähtien sodan paha hahmo Darth Vader jo ensimmäisen jakson ilmestyttyä tuli hyvin suosituksi hahmoksi. Samoin Terminator I:sen tappajarobotti jo seuraavassa osassa muuttui hyväksi sankariksi. |