Jos yksiö on tilassa, jossa hän ei ole sanottavasti ahdistunut tai masentunut, hän ennen pitkää mm. saadakseen tunnekokemuksia ryhtyy toimintaan.

Toiminnan päämäärä on toisaalta menestys, tunnustuksen saaminen ja voittaminen kilpailussa. Voitto ja kilpailu on toiminnan positiivinen aggressiivinen komponentti. Toiminnan toinen positiivinen päämäärä on erilaisen hyvän tuottaminen toisille ihmisille. Tämä on toiminnan päämäärän rakkauden komponentti. Useimmiten aggressiivinen komponentti ja rakkauden komponentti sisältyvät samaan päämäärään ja tasapainottavat toisiaan.

Jos toiminta on vaarallista, pelko ehkäisee sen jatkumista. Pelko suuntaa toimintaa vähemmän riskejä sisältävään suuntaan. Pelko voi olla 1. fyysistä pelkoa, kivun, loukkaantumisen, sairauden tai kuoleman pelkoa. 2. Menettämisen, häviämisen tai vaille jäämisen pelkoa, 3. Tärkein pelon lähde on kuitenkin toiset ihmiset, eli toimimme sosiaalisessa ympäristössä ja toimintamme voi herättää myönteisiä ja kielteisiä rektioita kanssaihmisissä Pelon tärkein tehtävä on estää meitä herättämästä liian paljon tai liian voimakkaita kielteisiä reaktioita toisissa kanssaihmisissämme.

Aggressiivisuus toiminnassamme ilmenee siten, että saavutamme päämäärämme toisten ihmisten kustannuksella. Aggressiivisesti otamme kakusta isomman viipaleen kuin muut. Tai puolustamme oikeuttamme samanlaiseen viipaleeseen kuin muutkin. Aggressiivisesti käyttäytyessämme voimme talloa toisten varpaille, eli voimme aiheuttaa epämiellyttäviä kokemuksia muille päämäärään pyrkiessämme. Toisaalta kilpailussa voi olla vain yksi voittaja, ja muut kärsivät aina tappiostaan. Koska myös muut ihmiset käyttäytyvät aggressiivisesti, elämässä syntyy jatkuvasti riitoja, kilpailua, taistelua ja vallankäyttöä eri muodoissaan.

Aggressiota täytyy kuitenkin tasapainottaa rakkauden tunteella. Kun vihaisena haluamme päästä eroon hankalasta ihmisestä, rakkaus taas ilmentyy halussa olla yhdessä ja lähellä. Vihaisena olemme valmiita aiheuttamaan kärsimyksiä, rakastetulle haluamme tuottaa hyvää.

Toiminnan sujuessa hyvin tai keskitasoa paremmin koemme onnea, riemua tai hyvän olon tunnetta. Näiden tunteiden tarkoituksena on kannustaa jatkamaan toimintaa.

Toiminnan mennessä huonosti tai epäonnistuessa tunteet ovat negatiivisia. Jos toiminnan tavoite tuntuu luisuvan tavoittamattomiin, epätoivo, suru ja masennus lopettavat turhan toiminnan. Kuoleman tai menetyksen tuoma suru merkitsee: "Tätä ihmistä ei kannata enää etsiä tai tavoitella".

Ennen lopullista luovuttamista yksilön kannattaa usein kamppailla toimintansa tavoitteen puolesta. Tässä kamppailussa voi olla käyttövoimana epäonnistumiseen ja päämäärän menettämiseen liittyvä pelko.

Epäonnistumisen uhka voi olla myös voimakas aggression herättäjä, sillä epäonnistumisen syy on usein muut ihmiset ja kilpailu kiristyminen. Eli positiivista päämäärää ei saavuteta, koska joku toinen ihminen vie sen. Aggressiivisuus tulee esiin myös siinä, että päämäärää tavoiteltaessa ei enää välitetä toisen ihmisten hyvinvoinnista, eli itsekkyys ja piittamattomuus kasvaa.

Jos aggressiivinen strategia ei onnistu, voi yksilö vielä vedota nöyrästi muihin ihmisiin, jotta nämä antaisivat apua päämäärän saavuttamiseksi. Apu on toimintaa, jossa autetaan saavuttamaan haluttu päämäärä. Lohtu taas on toimintaa, jossa päämäärää ei auteta saavuttamaan, vaan ollaan lähellä ja osoitetaan yhteenkuuluvuutta tilanteessa, jossa lohdutettava joutuu myöntämään ja suremaan päämäärän menetyksen. Lohtu on tärkeää, sillä aggressiossa ihminen on yksin ja vastakkain muiden ihmisten kanssa, ja aggressiivisen tunteen jälkeen tarvitaan tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja läheisyydestä.