Mitä on taide - psykologinen näkökulma

Voi tuntua yllättävältä, että taide aletaan määritellä tässä psyyken sisäisestä jaosta lähtien. Toisaalta meille kaikille on intuitiivisesti selvää, että taide on tekemisissä ihmisten tunteiden kanssa ja vastakkainen järjelle. Taide myös karttaa älyä, taidetta voidaan analysoida, mutta millään älyllisellä analyysillä ei päästä taideteoksen kokemiseen sisälle, eikä voida älyllisen kaavan avulla tuottaa sävähdyttävää taideteosta. Taideteosta kannata alkaa selittämään.

Taiteesta on kyse silloin, kun taiteilija ei voi rakentaa haluamaansa ilmaisua tietoisen ajattelun kautta, vaan hän joutuu käyttämään tietoisen ajattelun ulkopuolisia, vaikeammin hallittavia prosesseja ilmaisun tuottamiseen. Eli jos pystymme luomaan jonkin ilmaisun puhtaasti loogisen ajattelun ja järjen käytön avulla, kyse ei ole taiteesta. Tämä teksti, jota parhaillaan luet, on päättelyn avulla laadittua: on oletettu lukijalla olevan jotkut perustiedot, ja päätelty, mitä tulee kertoa asian välittämiseksi. Loogisen ajattelun ja suunnittelun käyttö ei ole kielletty taiteen tekemisessäkään, mutta taiteen tekemisessä se ei riitä. Kun taiteilija haluaa hahmotella, minkälaisen elämyksen tai tunteen hänen teoksensa tai esityksensä katsojissa ja kuulijoissa herättää, hän ei voi päätellä tätä loogisesti mistään. Hänen on koko persoonallaan itse eläydyttävä katsojan ja kuulijan osaan, ja tätä kautta valittava millaiseksi lopullinen taideteos muovautuu.

Esimerkiksi voisi ottaa taiteellisen tehtävän lausunnan alalta: Tehtävänäsi on lausua ja Aleksis kiven runo (7 veljestä):

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell' on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss' kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma.

Tietenkin kokeilet lausumista eri tavoin, ennen kuin valitset lopullisen version. Mikä on paras, on samanlainen valinta, kuin taiteilija joutuu tekemään omaa ideaansa työstäessään ja valitessaan eri luonnostelmien välillä. Paremmuutta ei voi loogisesti päätellä mistään, vaan se on koettava, "tunnettava".

Tunne ja järki, on alustava jako, psykologinen jaottelu on hieman tarkempi. Kyse on siitä, että meillä on kahdenlaista psyykkistä toimintaa: 1. tietoista ajattelua ja 2. muunlaista psyykkistä toimintaa. Taidetta luotaessa ja taidetta koettaessa täytyy käyttää tätä muunlaista psyykkistä toimintaa. Kyse ei kuitenkaan ole tutusta tietoisen ajattelun ja Freudilaisen tiedostamattoman välisestä erosta, vaikka taide usein yhdistetään psykoanalyysiin ja tiedostamattomiin ilmiöihin. Psykoanalyysissä on myös toinen jako, jako primaari ja sekundaariprosesseihin. Ja tässä esityksessä viitataan tietoisella ajattelulla suurin piirtein sekundaariprosesseihin ja tietoisen ajattelun ulkopuolisilla prosesseilla lähinnä primaariprosesseihin. Primaariprosesseja on ehkä hieman vaikea hahmottaa, sillä tietoinen ajattelu on niin keskeinen osa psyykkistä toimintaamme, että meidän on vaikea tavoittaa sitä puolta psyykkisessä toiminnassamme, joka on ajattelun ulkopuolella. Tietoisen ajattelun toiminnan ja lait tunnemme hyvin arkikokemuksestamme, sillä pystymme sen toiminnan niin helposti havainnoimaan. Toisaalta tiedämme myös intuitiivisesti, että taide-elämys ei nouse tietoisesta ajattelusta vaan muualta psyykestämme.

Taide-elämyksen aiheuttama tunteiden herääminen on samanlainen prosessi, kuin tunteiden herääminen jokapäiväisessä elämässä.

Kahtiajako tietoiseen ajatteluun ja muunlaiseen psyykkiseen toimintaan on lähtöisin psyyken kehityshistoriasta. Tunteet ovat kehittyneet eläimille ja ihmiselle kymmenien miljoonien vuosien kehityshistorian kuluessa. Tietoinen ajattelu nykymuodossaan on kehittynyt ihmiselle vasta ehkä viimeisen 40 000 - 100 000 vuoden aikana. Kielen kehittyminen on ollut välttämätön edellytys tietoisen ajattelun kehittymiselle - sisäinen puhe on välttämätön ajatusten tahdonalaisessa ohjailussa. Jos vertaamme omaa ajatteluamme eläinten toimintaan, niin on selvää, että toiminnan suunnittelu ajattelun avulla on aivan ratkaisevasti tehokkaampaa ja on mahdollistanut uusien teknologioiden synnyn ja nykyisen kehittyneen elämänmuodon. Ihmiselle kehittynyt tietoinen ajattelu muodostaa oman, suhteellisen itsenäisen systeemin, jossa maailma hahmotetaan yleisen ja usein abstraktin tiedon välityksellä.

Eläimille tyypillinen psyykkinen toiminta ei kuitenkaan ole kadonnut ihmiseltäkään, vaan jatkaa toimintaansa tietoisen ajattelun rinnalla. Tämä vanhempi psyykkisen toiminnan osa on lähemmin yhteydessä tunteisiimme ja tarpeisiimme kuin tietoinen ajattelu, joka voi toimia hyvinkin irrallaan tunteistamme. Tämä voimakas kytkös tunteisiin on tämän kehityshistoriallisesti vanhemman psyykkisen toiminnan ominaispiirre, ja siksi tunteen ja järjen välillä kokemamme ero liittyy näiden kahden psyykkisen tason eroon. Tietoisesta ajattelusta poiketen, tämä varhaisempi taso, impulsiivinen taso tai primaariprosessien taso, ei samalla tavoin avaudu introspektion kohteeksi. Emme voi ottaa sitä samanlaisen tarkastelun kohteeksi, kuin loogista ajatteluamme. Tätä tasoa leimaa aina tietynlainen kokonaisvaltaisuus, läpinäkymättömyys ja "mystisyys".

Ihmisen näköjärjestelmä joutuu käsittelemään todella suuria määriä informaatiota nopeasti. Itsetarkkailulla ei päästä käsiksi näköinformaation käsittelyyn, ja näköprosesseja tutkitaankin paljon fysiologisesti mittaamalla hermosolujen toimintaa. On löydetty erityinen hermosolutyyppi, jonka tehtävänä on verkottuneena muiden hermosolujen kanssa etsiä näköinformaatiosta rajaviivoja (edge-detector). Tällä voi mahdollisesti olla yhteyttä siihen, että koemme sarjakuvat luonnollisina, vaikka niissä esitetään hyvin niukasti informaatiota, vain rajaviivat.

Suora vaikutus

Sama selittämättömyys ja mystisyys liittyy taiteelliseen elämykseen - se syntyy ilman että pystymme sitä tietoisesti erittelemään. Tietty melodiakulku herättää meissä voimakkaan tunne-elämyksen, mutta jos pystyisimme analysoimaan ja selittämään miksi se tämän tekee, voisimme samalla rikastua ehtymättömänä menestysmelodioiden säveltäjänä. Tällainen välitön ja suora vaikutus, ilman tietoisen ajattelun väliintuloa, on puhtaimmillaan abstraktissa taiteessa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja tanssissa. Muissa taiteenlajeissa sekoittuu suora vaikutus ja tietoisen tason ajattelu.

Vaikka taiteellisen elämyksen syntyä ei pystytä selittämään tai havainnoimaan, ei tämä merkitse, että tunne-elämyksen synty olisi samassa mielessä tiedostamatonta, kuin Freudin dynaaminen tiedostamaton. Kyse on vain siitä, että kaikkia psyykkisen toiminnan muotoja emme voi ottaa itsetarkkailun kohteeksi. Kyse on itse asiassa saanalaisista psyykkisistä prosesseista, joita eläimillä on. Eläimillä ei ole ihmisen kaltaista tietoista ajattelua, sisäisen puheen ohjaamaa vapaasti ulkoisesta tilanteesta irtoamaan kykenevää tahdonalaista ajattelua ja kuvittelua. Kuitenkin eläimillä on tietoisuutta, kirkkaita tietoisia havaintoja ja kiinteästi ulkoiseen tilanteeseen liittyviä mielikuvia. Eläimillä on havaintotietoisuutta, mutta ei sisäisen puheen ohjaamaa tietoista ajattelua, jossa ulkoista maailmaa tarkastellaan itsestään erillisenä objektina.

Onko sitten ihmisen tunteiden herääminen taide-elämyksessä verrattavissa eläinten tunteiden heräämiseen luonnossa. On.

Elokuvataiteessa elämys voidaan aikaansaada otoksella pedosta, joka ryntää kohti terävät hapaat valmiina puremaan. Tai näyttämällä uhkaavasti isokokoista vihaista miestä pesäpallomaila kädessä. Elokuvan biologis-eläimellinen puoli tulee esille myös tavasta käyttää elokuvien päärooleissa erittäin kauniita ja komeita henkilöitä, joiden seksualisoiva vaikutus katsojiin on suora (seksuaalisuus väistää useimmiten tietoisen ajattelun huomion). Elokuvan suora visuaalinen vaikutus on osa elokuvan monitasoista kokonaisvaikutusta, elokuvaa katsottaessahan joutuu käyttämään myös loogista ajattelua pysyäkseen juonen mukana. Elokuvaesityksessä katsojalle välittyy todella valtaisa määrä informaatiota. Osa informaatiosta yhdistyy katsojan tietoisen ajattelun sisältöön ja rekisteröidään siellä, kun taas osa yhdistyy toisenlaisiin psyykkisiin prosesseihin ja vaikuttaa suoraan tunteisiin ja tarpeisiin.

Uusimman tutkimuksen mukaan myös eläimet kokevat esteettisiä elämyksiä. Jane Goodallin tutkijaryhmän jäsenet ovat usein havainneet tutkimiensa simpanssien reagoivan voimakkaasti vesiputouksen näkemiseen. Apinoiden reaktio ilmenee "esityksenä", eli samanlaisena näyttävänä edestakaisin heilumisena, kivien heittelynä, oksien taivutteluna kuin eläimen "esiintyessä" aggressiivisesti. Tästä voi päätellä, että vesiputouksen näkeminen nostattaa samanlaisia innostavia tunne-elämyksiä kuin meillä ihmisilläkin.

http://www.discoverchimpanzees.org/behaviors/top.php?dir=Aggression&topic=Waterfall_Display

Tanssi

Jo Charles Darvin esitti kirjassaan The Expression of the Emotions in Man and Animal, että kasvojen ilmeillä ja tunteilla on biologisesti määrätty yhteys toisiinsa. Ihmiset ymmärtävät rajoitetussa määrin eläinten ilmeitä ja maailmanlaajuisesti ihmisten ilmeet ovat suunnilleen samoissa tunnetiloissa samat. Kasvojen ilmeitä on tutkittu Darvinin käsitysten perusteella, ja tunteiden ja ilmeiden yhteenkuuluvuus on vahvistettu. On mm. havaittu, että jos ihminen ottaa pelokkaan ilmeen kasvoilleen, niin tämä heijastuu heti sydämen lyöntitiheydessä. Kasvojen lihakset ovat tutkimusten mukaan erityisasemassa, mutta samantapaista tunteiden ja eleiden ja asentojen yhteyttä on havaittu myös koko ruumiista - tämä on mielenkiintoista tanssin kannalta. Tanssijan tekemät liikkeet, venytykset ja asennot ovat ilmeisesti suoraan yhteydessä tunteisiin. Tanssijan tarkoituksenakin on liikkeillään ja asennoillaan viestittää tunnetilojaan.

Mutta entä tanssin katsoja: Uudemmassa aivotutkimuksessa on löydetty ns. peilisoluja, joiden tehtävänä on reagoida toisen apinan liikkeisiin tai tunnetiloihin. Peilisolut voivat aiheuttaa aavistuksenomaista aktivoitumista omassa lihaksistossa, mutta ei kuitenkaan varsinaista liikettä. Peilisolujen tehtävänä on nimenomaan toisen lajikumppanin intentioiden ja emootioiden tunnistaminen. Tällainen toisten tunnetilojen tulkinta tätä kautta on tiedostamatonta toimintaa, eikä sitä voida tietoisen itsetarkkailun kautta havaita. Toisaalta kun katsomme tanssijan liikkeitä, niin voimme eläytyä niihin ja tavallaan tuntea, miten saman liikkeen kokisimme omassa kehossamme. Tämä kokemus voi olla tietoisempi.

Kokonaisvaltaisuus

Tanssi voi siis luonteeltaan olla sekä tanssijasta, että katsojasta hyvin fyysinen kokemus ja välittyä ruumiillisuuden kautta. Tässä ylittyy psyykkisen ja ruumiillisuuden raja.

Kun on kyse taiteen aiheuttamasta elämyksestä tai tunnekokemuksesta, niin kyse on aina kokonaisvaltaisesta reaktiosta. Ihminen kokee taiteen koko persoonallaan, taiteen kokemisen subjekti on koko ihminen ruumis mukaan luettuna. Tämä liittyy siihen, että ihmisellä voi olla yksi tunnetila tiettynä hetkenä. Tunteemme voivat olla ristiriitaisia, voimme tuntea rakkautta ja vihaa samaan aikaan, ja tunnetilamme voi rakentua monista tekijöitä, pitkäaikaisista kalvavista huolista hetken turhautumiseen. Mutta tiettynä hetkenä meillä on vain yksi tunnetila. Voimme dissosiatiivisesti kuunnella musiikkia taustalla työskennellessämme, tai ajatuksemme liikuskelevat usein sfääreissä konserttisalissa istuessamme ja talon arkkitehtuuri vain vaikuttaa meihin, vaikka ajattelemme muita asioita, mutta kunakin hetkenä meillä on yksi kokonaisvaltainen organisoitunut tunnetila.

Tämä kokonaisvaltaisuus, konestesia, sitoo taiteen myös tekijänsä persoonallisuuteen. Se on koko persoonallisuuden tila, ja näin taiteilija ei voi irrottaa osaa persoonallisuudestaan erilleen taideteoksesta. Sama pätee myös taiteen kuluttajaan.

Tietoinen ajattelu ja taide?

Tähän asti esitetystä voi saada sen vaikutelman, että taide ilmentää eläimellistä ja esihistoriallista puolta ihmisessä. Tietyssä mielessä tämä ehkä yllättävä näkökulma pitää paikkaansa, jos ajatellaan, että taiteeseen kiinteästi liittyvät tunteet. Samoin voidaan ajatella, että yksilön kehityshistoriassa varhaisemmat kehitysvaiheet ovat kiinteämmin yhteydessä taiteeseen, kuin myöhemmällä iällä saavutetut älylliset kyvyt. Musiikin vaikutuksia selitettäessä on esimerkiksi viitattu sensomotorisiin skeemoihin - sensomotoriset skeemat taas Piaget'n kehitysteoriassa ovat pienen lapsen varhaisimpia konkreettisia liikkeiden harjoittelemiseen liittyviä skeemoja. Skeemat musiikissa

Käytännössä taiteessa, kuten arkisessa elämässäkin, nämä varhaisemmat psyykkiset prosessit sekoittuvat tietoisen ajattelun kanssa. Kuten aiemmin on mainittu, puhtaasti tietoisen ajattelun ulkopuolelle rajautuu lähinnä sanaton musiikki, abstrakti kuvataide, arkkitehtuuri ja tanssi. Muissa taiteissa on tietoinen ajattelu sekoittuneena tietoisen ajatteluna kanssa. Jo sanojen lisääminen lauluun, tuo kielen mukaan teokseen, ja kieli on aina tietoisen ajattelun piirissä oleva asia.

Kirjallisuus voisi nopeasti pääteltynä kumota ajatuksen taiteesta tietoisen ajattelun ulkopuolisena ilmaisuna, sillä koko kirjailijan kirjoittama teksti välittyy lukijalle sana sanalta täysin tietoisena sisäisen puheen ja ajattelun kautta. Kaunokirjallisuus luo kuitenkin mieleemme jännitteitä, joita ei voi tietoisen ajattelun kautta ymmärtää, joten se sisältyy tähän taiteen määritelmään. Tästä tarkemmin:

Tietoisen ajattelun ja primaariprosessien erot havainnollistuvat esimerkiksi Repinin teoksessa Kasakat kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille. Tietoisen ajattelun tasolla meillä on tietoa Venäjän historiasta ja tämän tiedon avulla ja taulun nimen perusteella muodostamme tietyn kuvan, mitä taulussa tapahtuu ja mikä on sen merkitys. Taulu on kuitenkin hyvin ilmeikäs, ja siitä välittyy tietty tunnelma, ja tätä tunnelmaa on mahdoton välittää selitysten tai tiedollisten kuvausten kautta. Taulu tietenkin herättää myös tietoisia ajatuksia, mutta taiteellinen sisältö on tunnelman välittämisessä.

Jos katsoo vanGoghin teoksia, voi olla tärkeää tuntea taiteilijan traaginen elämänkerta. Taulun synnyttämä elämys ei kuitenkaan ole pelkkää hypeä, plasebo-vaikutusta, vaan taulussa täytyy olla itsessään jotain tekijöitä, joka herättää elämyksen - pelkkä tietoinen odotus ei synnytä tunnetta, taulussa täytyy olla jotain primaariprosesseihin, "suoraan tunteisiin vaikuttavaa".

Elokuvassa tietoisen ajattelun vaikutus tulee esille jo elokuvaa valittaessa. Jos elokuva on tehty Hollywoodissa, niin voi olla lähes varma, että siinä on onnellinen loppu. Venäläistä elokuvaa katsoessa pelkokerroin kasvaa usein moninkertaiseksi, sillä katsoja on epävarma loppuratkaisusta. Voi tuntua idioottimaiselta, että katsoja jännittää TV-sarjan päähenkilön hengen puolesta, vaikka hän tietää, että kyseinen sarja jatkuu seuraavalla viikolla. Idioottimaista se onkin. Mutta kuten aiemmin mainittiin, meillä on psyykkisiä toimintoja, jotka ovat periaatteessa samanlaisia kuin eläimellä, ja nämä psyykkiset toiminnat ovat tosiaan yksinkertaisia, "tyhmiä" - ne eivät päättele loogisesti. Elokuvan tunne-elämykset perustuvatkin suurimmalta osin piilevälle, huomaamattomalle tasolle jolla "tunteiden logiikka" on ajatteluun verrattuna yksikertaista ja primitiivistä. Elokuvan tekijä osaa sommitella "tunnejuonen" sillä tavoin, että elokuvan käänteet herättävät tunteemme tasolla, jota tietoisen ajattelun avulla emme kontrolloi tai tarkastele. Ilmiö on tavallaan sama, kuin arkielämässä: Tietoisen ajattelun tasolla tiedät hyvin, että esitelmäsi menee hyvin eikä ole mitään syytä huoleen, mutta tunteiden taso huutaa jotain toista. Hyvä elokuva samoin kuin hyvä kirja tempaa mukaansa, niissä on imua, joka itsessään pitää katsoja tai lukijan uppoutuneena juoneen. Tällöin katsoja tai lukija löysää tietoisen ajattelun kontrollin, ja antautuu tarinan vietäväksi. Tätä nimitetään psykologiassa "regressioksi egon palveluksessa". Useimmat meistä kokevat tällaisen heittäytymisen tunteiden maailmaan miellyttävänä, mutta osalle ihmisistä tämä on lähinnä kauhistus. Etenkin pakko-oireisiin taipuvaiset luonteet, jotka haluavat pitää tunteet ja järjen tarkasti erossa toisistaan, vierastavat heittäytymistä taiteellisten tunteiden kontrolloimattomaan maailmaan ja ovat usein taiteen minimikuluttajia.

Taide, muisti ja oppiminen

Laulun voi kuunnella lukemattomia kertoja, samoihin runoihin voi palata talvisina pimeinä iltoina, elokuvankin voi katsella usein uudestaan ja uudestaan. Taulun monet ostavat itselleen katellakseen sitä aina uudelleen ja uudelleen. Tiedon kanssa on kuitenkin toisin. Kun kerran on lukenut jonkin tiedon, on sitä turha uudelleen toistaa. Kun opiskelijat joutuvat kertauksen vuoksi lukemaan samoja tekstejä uudestaan, on aivan tutkimuksinkin todettu, että tämä on rasittavaa.

Erot toistettavuudessa johtuvat eroista muistissa. Primaariprosessien tasolla muisti toimii eri tavoin kuin tietoiseen ajatteluun liittyvä muisti. Meillä on ikään kuin kaksi erialaista muistia. Tietoinen muistiaines muistetaan usein yhdellä kerralla, primaariprosessien muisti on enemmän "kerrostuvaa". On tehty kokeita, joissa henkilöitä on pyydetty lukemaan mielirunonsa yhä uudelleen ja uudelleen ääneen, ja seurauksena on ollut runon "tuhoutuminen".

Musiikkikappale kestää sekin vaihtelevan määrän soittokertoja, joskin se kestääkö se kymmeniä vai tuhansia soittokertoja ei välttämättä kerro sen taiteellisesta arvosta. On myös mielenkiintoista, että pystymme melko helposti nauttimaan myös vieraiden kulttuurien musiikista, mikä osoittaa, että musiikki ei oppimisen kautta eriydy kovin kauas alkulähteiltään.

Elokuvissa on otettava huomioon, että samantapainen "syvärakenne" toistuu eri elokuvissa. Koko ajan kuitenkin tapahtuu hidasta edistystä, ja "syvärakenteet" kuluvat ja niitä täytyy uudistaa, vaikka loikka antiikin draamasta nykypäivään ei niin suuri olekaan. Vitseistä, jotka ovat samanlaisia taiteen kanssa, sanotaan, että perusvitsejä on vain muutama kymmenen, joista sitten aina kerrotaan uusia ja uusia versioita.

Voimakas vaikuttaja

Koska taide on lähellä tunteita ja tarpeita, on sillä usein tietoa voimakkaampi muokkaava vaikutus ihmisiin. Usein toivoisimme, että voisimme vaikuttaa johonkin epäkohtaan antamalla siitä tietoa ihmisille ja toivoisimme, että ihmiset tämän seurauksena muuttaisivat käyttäytymistään. Toisinaan tieto muuttaa, toisinaan ei. Taiteen suora vaikutus tunteisiin kuitenkin mahdollistaa voimakkaampien muutosten tapahtumisen ihmisissä. Kun taideteos sattuu oikeaan saumaan, voi se saada suuriakin syvällisiä muutoksia aikaan kansan keskuudessa. Taide on tärkeä tekijä esimerkiksi arvojen uudistumisessa yhteiskunnan muuttuessa. Psykologisesta jaottelusta katsottaessa myös mainokset lukeutuvat taiteeseen, ja myös niillä on mitattavissa oleva selkeä vaikutus. (Mainoksiin käytetään EU 250e/asukas USA 896 e/asukas v.2001)

Varsinainen taiteen määritelmä

Tämä määritelmä taiteesta toimintana, jonka olemus välittyy tietoisen ajattelun ulkopuolella, on taiteen psykologinen määritelmä. Varsinainen taiteen määritelmä taas rajaa taiteeksi tällaisesta toiminnasta vain sen osan, jonka taide-eliitti määrittelee taiteeksi.