Keskimääräistä parempi motiiviteoria

Voi tuntua loukkaavalta, jos meidän motiivimme samaistetaan tietokonepeliä pelaavan nörtin motiiveihin. Kuitenkin on selvää, että etsimme elämässä tunnekokemuksia ja näistä kokemuksista haemme sisältöä arkeemme. Kuten urheiluesimerkissä osoitettiin, tunteet liittyvät elämän voittoihin, menetyksiin, voittoihin ja tappioihin. Ilman voittoja, ilman jännitystä, ilman tappioita emme koe tunteita ja tunteiden tuomaa mielihyvän tai mielipahan kokemusta. Pelien ja urheilun lisäksi viihde, etenkin kertomakirjallisuus, elokuvat ja TV-sarjat perustuvat samanlaiseen jännityksen ja tunteiden leikkiin kuin pelit. Musiikki vaikuttaa tunteisiimme suoraan, sen vaikutusmekanismi on erilainen kuin peleillä, mutta samalla tavoin haemme tunnekokemuksia myös musiikista.

On kuitenkin hieman harhaanjohtavaa todeta, että elämä on pelaamista. Kun tietokonepelissä varsinainen riski on saada kuvaruudulle GAME OVER ilmoitus, ovat riskit todellisessa elämässä tuskallisemmat. Häviö pelissä voi todellisessa elämässä merkitä fyysistä pahoinpidellyksi joutumista, mutta yleisin vakava vaaran paikka on joutuminen eristyksiin muista ihmisistä tai ihmissuhteiden menettäminen. Kun vaarana ovat todelliset menetykset elämässä, ihmisten riskinotto on huomattavasti varovaisempaa. Peleissä jäävät vähemmälle kuin elämässä myös hoivan ja rakkauden tuntemukset. Tunteemme kehittyvät ja muovautuvat elämässä, eivät peleissä - pelit ovat viehättäviä sen takia, että ne muistuttavat niin paljon elämää.

Niin kuin pelaamisessa on myös elämässämme taustalla tunteenomaisten elämysten ja jännityksen haku. Järkevästi ajatellen olisi kannattavaa hakea elämässä maksimaalista varmuutta, mutta varmuutta ei elämässä saavuteta minimoimalla riskinotto, vaan varmuus perustuu siihen, että osaa pelata taitavasti elämässä.

Biologisesti eläimet kilpailevat lajitovereidensa kanssa elämän kannalta keskeisistä resursseista ja eläimet ovat biologisesti sopeutuneet tähän kilpailuun. Saman tapaisesti ihmiset kilpailevat elämässään menestyksestä, aineellisesta hyvästä ja asemasta, vaikka kulttuurimme ja yhteiskuntamme rajaa ja säätelee tätä kilpailua.

Toiset pelaavat mestaruussarjassa toiset neljännessä divisioonassa. Pelin jännitykseen ja viehätykseen tämä tasoero ei vaikuta. Pettymykset, masennukset ja kateus ovat samansuuruisia ongelmia riippumatta siitä, millä tasolla esimerkiksi työelämässä pelataan. Ei ole myöskään eroja niissä tunteissa, jotka syntyvät pelattaessa esimerkiksi tennistä verrattuna pesäpallon herättämiin tunteisiin. Vaikka työskentelemme elämässämme eri ammattialueilla, samat tunnekokemusten kaavat toimivat niillä samalla tavoin.

MathPsych Etusivu