AGGRESSION BIOLOGINEN, PSYKOLOGINEN JA YHTEISKUNNALLINEN TASO

Huomautus: Fyysinen kipu ja sillä uhkaaminen on tehokas tai tehokkain keino ohjata toisen käyttäytymistä. Kun aggressiivinen eläin aiheuttaa toiselle kipua, ja ihminen aiheuttaa toiselle ihmiselle kipua, niin ei kuitenkaan voida päätellä ihmisen toiminnan olevan biologisesti määräytynyttä aggressiivisen vaistotoiminnan ilmentymää. Kivun aiheuttamisen takana voi olla looginen päätelmä, että kivulla pelottelemalla saa omat tavoitteensa tehokkaimmin toteutettua (huumepiireissä usein ainoa keino saada narkomaani maksamaan). En kuitenkaan väitä, että toisen ihmisen voi pahoinpidellä ilman jonkinasteista aggressiivisten tunteiden kokemista.

Aggression biologinen taso ilmentää eläimen ja ihmisen samankaltaisuutta. Tämä taso tulee esille mm. Siinä, että väkivaltarikoksien ikäkäyrät, eli missä iässä rikoksia eniten tehdään, vastaavat toisinaan testosteronin määrän ikäkäyriä. Sama ilmentymä tulee esille myös silloin, kuin voimailijoiden laiton hormonin käyttö johtaa välillä silmittömiin raivokohtauksiin.

Aggression psykologinen taso tulee esille mm. siinä, miten eri ihmiset pystyvät hallitsemaan omia impulssejaan. Menestyksellinen toiminta nykyaikaisessa ihmisyhteisössä edellyttää, että biologinen aggressiivinen tunne osataan oikeassa muodossa ja oikea-aikaisesti kanavoida toiminnaksi. Ihmisen kyky oppia muokkaa huomattavasti biologisen perinnön aggressiivisia käyttäytymismalleja. Se muuttaa niitä paljon, mutta ei loputtomiin. Esimerkiksi yleensä aggressiivisesti käyttäytyessään eläimet pääsääntöisesti ääntelevät voimakkaasti, kun taas elokuvassa Kummisetä Marlon Brando esitti uhkauksensa lähestulkoon kuiskaamalla. Vaikka eläimillä aggressiivinen käyttäytyminen ja väkivallalla uhkaaminen kietoutuvat kiinteästi yhteen, niin ihmisen aggressiivisuus on nyky-yhteiskunnassa muotoutunut ei-väkivaltaisiin muotoihin. Kuitenkin tästä huolimatta ihmisen aggressiivisuuteen liittyy mielikuva tuskan ja epämiellyttävien kokemusten aiheuttamisesta vihan kohteelle. Psyykkisiin häiriöihin voi liittyä kyvyttömyyttä hillitä omaa aggressiivista tai väkivaltaista käyttäytymistä tai toisaalta oman aggressiivisuuden vaikeaa estymistä, mikä vaikeuttaa omien etujen puolustamista ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Aggression säätelyn ongelmat voivat joskus aiheuttaa voimakkaita ja vaikeita ahdistustiloja.

Aggression yhteiskunnallinen taso tulee esille mm. niissä normeissa, joilla aggression erilaisia ilmaisuja kontrolloidaan. Esimerkiksi suomalaiset ovat tilastojen mukaan jopa kaksi kertaa väkivaltaisempia kuin ruotsalaiset. Kulttuurimme hyväksyy väkivallan helpommin kuin ruotsalainen kulttuuri. Aggression ilmaukset, riidat ja kiistat, voivat olla vahingollisia yhteiskunnassa ja siksi niitä pyritään säätelemään erilaisin säännöin ja normein. Väkivallan käyttö on monopolisoitu valtion tehtäväksi samoin kuin riitakysymysten oikeudellinen ratkominen. Normit rajoittavat myös tunteiden ilmaisua, etenkin kateuden ilmaisu on normein rajoitettu. Jos eri kansakuntia vertaillaan sen mukaan, kuinka kateellisia ne ovat, niin kyse on ilmaistun kateuden määrästä eli siitä, kuinka avoimet kateuden ilmaisut sallitaan. Ei varsinaisen tunteen määrästä, joka on suurin piirtein sama valtaosassa maita (poikkeuksena maat, joissa todelliset hyvän elämän ehdot on epäoikeudenmukaisesti jaettu.) Yhteiskunnallisen tason säätelyn merkitys tulee dramaattisesti esille silloin, kun yhteiskunnan rakenteet hajoavat ja säätely häviää sekasortoisen tilanteen takia. Tällöin nimenomaan kateus parempiosaisia kohtaan voi ajaa hyvinkin tuhoaviin ja raakoihin teurastuksiin ja julmuuksiin kuten mm. Kamputseassa.